ESA ALM, Helsingin Ekonomien koulutustyöryhmän ja Julkishallinnon Ekonomit -kerhon johtokunnan jäsen
Kun valmistuin kauppatieteen maisteriksi Vaasan Korkeakoulusta 1986, olin aivan kurkkua myöten täynnä opiskelua. Jouduin kuitenkin puurtamaan graduni loppuun nopealla aikataululla, koska tiesin että palkkani nousee heti, kun esitän maisterinpaperini. Ja kaikki raha oli tarpeen. Samoin vanhempani, ja jopa sukulaiset kyselivät jatkuvasti, että tuleeko siitä opiskelusta mitään? Monilla oli myös käsitys, että ekonomiksi valmistuu kolmessa vuodessa, mutta tutkinnon uudistuksen myötä meistä tuli samalla sekä ekonomeja että kauppatieteiden maistereita ja siihen kului tietenkin pitempi aika. Minulla kuusi ja puoli vuotta.
Joka tapauksessa minkään uuden jutun opiskelu ei kiinnostanut pariin vuoteen. Monella on varmaan sama tunne valmistumisen jälkeen. Jotkut kuitenkin jatkavat innolla opiskelua esim. tohtoriksi, kun taas osa ei opiskele, ainakaan toista tutkintoa, koskaan. Silti kaikkialla työelämässä joutuu väkisinkin opiskelemaan, enemmän tai vähemmän. Etenkin kun nykyään vannotaan elinikäisen oppimisen ja elämän laajuisen oppimisen nimeen, myös meillä Helsingin Ekonomeissa.
Monet katsovat, että hyötyopiskelu on ainut järkevä opiskelun muoto. Ekonomin uraa ja työelämässä menestymistä suoraan tukevat opinnot ovat jees. Muut opinnot ovat enemmänkin hauskaa puuhastelua. Itse en ole suoranaisesti opiskellut KTM-tutkinnon jälkeen hyötymielessä. Huolimatta siitä, että olen suorittanut toisen tutkinnon ja yliopistollisia arvosanoja sekä saanut opettajan pedagogisen pätevyyden. Opiskelu voi olla myös yleissivistyksellistä, oman intohimon toteuttamista, rakkautta opiskeluun ja omien haaveiden toteutusta. Muistaakseni, nyt jo edesmennyt Rauma-Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki (DI), totesi kerran haastattelussa, että kaikkein eniten hänelle on ollut hyötyä siitä, kun hän on lukenut jotakin ns. ”ei-hyödyllistä”. Tässä olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Muiden alojen opiskelu hyödyttää ja laajentaa myös ekonomin ajattelua. Koskaan ei myöskään tiedä mistä on loppujen lopuksi hyötyäkin.
Opintoja aloitetaan myös hetken mielijohteesta, mutta into loppuu äkkiä ja opinnot jäävät kesken. Itselleni niin on käynyt harvoin. Yleensä, ennen kuin aloitan jonkun opiskelukokonaisuuden, mietin tarkkaan, onko tämä se, minkä nyt haluan suorittaa? Kun olen päätökseni tehnyt, sitoudun siihen, enkä jätä suoritustani hevin kesken. Yksi keskeinen periaate minulla on, että opiskelen säännöllisesti. Lähes päivittäin ja myös lomilla, ulkomaan matkoilla, bussissa, junissa, lääkäriä odotellessa jne. Aina kun siihen on aikaa edes jonkin verran. Välillä opiskelu tympii. Silloin on pieni tauko paikallaan, mutta maksimissaan viikko. Aina kun opiskelun pariin palaa, ajattelee, miksi hemmetissä pidin taukoa. Tämähän on juuri sitä, mitä haluan tehdä.
Jotenkin minua kiehtoo yliopistollisten arvosanojen suorittaminen eri aineissa. Pelkkä yksittäin kurssi voi olla mielenkiintoinen, mutta se ei riitä minulle. Yliopistolliset perusopinnot ovat hyvä johdatus aiheeseen, mutta vasta aineopinnot tuovat syvällisyyttä opintoihin. Yliopistoarvosteluhan on asteikolla 1-5. On kiva saada palautetta opinnoistaan. Opettajalta voi myös kysellä, mitä pitäisi korjata, että saa parempia arvosanoja. Suoritan nykyisin arvosanoja Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Heillä on laaja opintotarjonta ja opinnot voi suorittaa lähes kaikissa aineissa essee-suorituksilla. Aineopinnoissa on usein yksi seminaariosuus, jonka voi suorittaa täällä yhteistyöoppilaitoksen tiloissa tai sitten verkossa. Seminaariosuus on oikeastaan ainoa kontakti muihin saman kurssin opiskelijoihin. Se on etäopiskelun ainoa huono puoli. Et voi oikein keskustella opinnoistasi kenenkään kanssa, vain kirjallisesti opittavan aineiston kanssa, kun kommentoit sitä esseessäsi.
Korona-aika on estänyt monen opiskelua, mutta etäopiskelijalle se ei ole vaikuttanut mitenkään. Päinvastoin, kotona ollessa on saanut järkevää vastapainoa etätyölle ja muulle eristyksissä olosta johtuvalle tylsyydelle. Yliopisto-opiskelun hyvä puoli on myös se, että niin perusopintojen kuin aineopintojenkin suorituksista saa arvokkaan todistuksen. Etenkin jälkimmäinen avaa uusia ovia moneen suuntaan. Se tuo lisäpätevyyttä jonka voi todistaa sekä se mahdollistaa pyrkimisen varsinaiseksi opiskelijaksi yliopistoon avoimen väylän tai erillisen maisteriväylän kautta. On kuitenkin muistettava, että yliopistosuoritukset eivät irtoa helpolla. Niiden eteen on tehtävä lujasti töitä.
Tästä onkin hyvä siirtyä lopuksi Helsingin Ekonomien kerhojen kurssitarjontaan. Perinteisesti siellä on ollut oppimiseen liittyen enimmäkseen vallalla yhden aiheen käsittely muutaman tunnin aikana. Nyt kuitenkin on markkinointiekonomien kerho järjestänyt johtoryhmävalmennuskokonaisuuden markkinointitehtävissä työskenteleville. Tämä valmennus käsittää neljä aamupäivävalmennusta kotitehtävineen ja siitä saa ymmärtääkseni todistuksen. Olisiko tässä uusi malli kaikille kerhoille? Niitä voisi kukin kerho järjestää omin voimin, omin intressein tai sitten ulkopuolisten asiantuntijoiden voimin. Myös sekä että ja myös eri kerhojen yhteistyönä. Isompi kokonaisuus jostakin aiheesta ja suorituksen jälkeen todistus käteen, josta voi olla hyötyä työelämässä. Tämä voisi innostaa myös nuoria kerhokursseille. Me Helsingin Ekonomien koulutustyöryhmässä olevat, pidämme tätä erittäin hyvänä innovaationa, jonka puitteissa voi toteuttaa Helsingin Ekonomien kerhoissa uudentyyppistä kerhokurssitoimintaa hyötynäkökohtaa unohtamatta.