ESA KINNUNEN, Helsingin Ekonomien hallituksen jäsen
Useimmat meistä ekonomeista olemme totutelleet etätöihin viimeisen vuoden aikana. Olemme kokeneet, miltä tuntuu nousta suoraan sängystä työpöydän ääreen ilman, että laittautuu toimistopäivää varten ja hyppää kaupunkiin vievään metroon.
Omalla kohdallani ensimmäiset kuukaudet menivät mukavasti. Aikaa hukkaantui vähemmän liikkumiseen ja siten kalenteria pystyi täyttämään tiukemmin niin etäpalavereilla kuin myös kaiken sorttisilla webinaareilla. Etäpalavereissa, varsinkin 1:1 tapaamisissa, keskittyminen säilyy hyvin ja hommat tulee hoidetuksi melkeinpä yhtä hyvin kuin paikan päällä samassa tilassa. Webinaareissa taasen alkaa nopeasti hiipimään moniajoelkeet, ja huomaankin tekeväni paria kolmea juttua saman aikaisesti naivisti uskoen, että saan kaivettua webinaarista sen olennaisen vaikken siihen varsinaisesti keskitykään. Totuus kuitenkin on, ettei moniajo toimi hyvin, ja silti kotikonttorissa siihen lankeaa kertatoisensa jälkeen. Lisäksi seminaarien suurinta antia ainakin itselleni on ollut verkostoituminen. Nyt etänä sen ilon voi unohtaa tyystin. Toki webinaareissa näkee osallistujalistoja ja chattipalstalla voi olla aktiivinen, mutta ei siinä kehenkään oikeasti voi tutustua.
Kipuileeko työnantaja pitkäaikaisen etätyön kanssa? Työyhteisön hajaantuminen pitkin maakuntaa koettelee esimiehen ja alaisen suhdetta, mutta yhtä lailla se koettelee työntekijöiden keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunneta. Kaipaako esimies kontrollin tunnetta ja tarkempaa näyttöä siitä, että työt sujuvat? Kaipaako työntekijä tunnetta, että hänestä välitetään ja hän on kaiken aikaa tietoinen siitä, mitä hänen työyhteisössään tapahtuu? Varmasti molemmat väittämät ovat totta. Asiantuntijatyössä on onneksi pitkään ollut vahva molemminpuolinen luottamus. Tältä pohjalta lyhyemmät etäjaksot ylitetään helposti ilman suurempia ongelmia.
Etätyössä esimiesten tulee miettiä työnsuunnittelua hieman eri kulmasta kuin perinteisessä toimistotyössä. Huolenpitoa ja välittämistä kaivataan enemmän ja tämän tuottaminen etäolosuhteissa ei ole suinkaan itsestäänselvyys, varsinkin kun tunnejohtaminen ei ole meidän kansallinen vahvuutemme.
Voi helposti ennustaa, että etätyö pitkittyessään tulee johtamaan siihen, että tunneside omaan työyhteisöön heikkenee ja sitoutuminen siihen rapautuu. Uusia kollegoita ei tunne käytännössä lainkaan ja vanhojen kanssa ei voi enää vaihtaa kuulumisia sponttaanisti. Kun oma työyhteisö alkaa tuntua vieraalta, ryhtyy helposti miettimään muita vaihtoehtoja. Kynnys työpaikan vaihtamiseen madaltuu ja kotikonttorista käsin on yhtä helppoa työskennellä toiselle työnantajalle. Tarvitaan vain uusi email-osoite ja pääsy uuden työnantajan järjestelmiin.
Maailman johtavat teknologiayhtiöt ovat kehittäneet sovelluksia siihen, miten omasta e-työskentelystään voi tehdä tehokkaampaa. MyAnalytics palvelu tarjoaa ajankäyttöraportin Office365 ympäristössä ja antaa vinkkejä työtehokkuuden kehittämiseen. Mutta tehokkuus ei korvaa työn mielekkyyttä. Kuka antaisi etätyöntekijälle tunteen siitä, että hänen työpanoksensa tänäänkin on tärkeä kokonaisuuden kannalta.
Nyt tarvitaankin enemmän aitoa tunnetason johtamista työpaikoillemme. Myös etätyössä kaivataan selkeää ja avoita kommunikaatiota, empaattisuutta ja aitoa vuorovaikutusta. Suuri osa tunnejohtamisesta on sanatonta viestintää, mikä ei tee siitä helppoa etäyhteyksissä. Myös etäpalavereissa pitää muistaa, että viestin perillemenoon vaikuttaa enemmän se, miten asian ilmaisee kuin mitä itse asiassa sanoo.