Kirjoittaja on Helsingin Ekonomien työelämätyöryhmän jäsen
Kevät toi Koronan ja kevään koronasulku tuli ja meni. Kesällä olisi voinut luulla että tilanne on ohi, mutta nyt on syksy ja näyttää kovasti siltä että uusi aalto on taas tulossa. Tässä kirjoituksessa pohdin omien kokemusteni perusteella miten tämä on vaikuttanut perhe- ja työelämään.
Jäin itse helmikuun alussa perhevapaille hoitamaan vauvaa. Luulin että kevät olisi täyttynyt vauva-aamuista ja muskareista, mutta koronan takia tosiasia oli että olin kaksi kuukautta neljän seinän sisällä vauvan ja hyvin aktiivisen nelivuotiaan kanssa. Rauhallinen arki vauvan kanssa muuttuikin siihen että nyt piti olla projektipäällikkönä, kokkina, erotuomarina, laulajana ja leikittäjänä. Koronatilanne ohensi jo ennestäänkin heikkoja turvaverkkoja, eli enää ei ollut mahdollista saada rajoitusten takia lastenhoitoapua edes niiltä isovanhemmilta. Koska minä hoidin lapset, puoliso sai käytyä rauhassa töissä. Mutta tilanne ei kauheasti mahdollistanut aikaa omaan rentoutumiseen. Ehkä se voidaan kuitenkin laskea saavutukseksi että saimme säilytettyä kaikki järjissään ja rauhan perheessä.
Palasin kesän jälkeen töihin. Ero oli kuin yö ja päivä verrattuna koronaa edeltäneeseen aikaan. Työpaikan yli sadalle henkilölle varatussa kerroksessa on ehkä kymmenesosa väestä paikalla. Maskeja pitää aina jos ei istu omalla työpisteellä ja ihmisiä vältellä kuin kulkutautia. Etätöihin olin onneksi tottunut, koska jo ennen koronaa monikansallisessa yrityksessä kaikki palaverit hoidettiin etänä.
Mutta edelleen nyt syksyllä korona näkyy päivittäisessä elämässä koko ajan. Päiväkodissa on tiukat vaatimukset siitä että vain oireettoman lapsen saa tuoda päiväkotiin, ja jos oireita ilmenee kesken päivän pitää lapsi hakea heti pois. Töissä hermostuneena vilkuilen puhelinta, milloin se soitto päiväkodista tulee. Pienten lasten kanssa se on vain ajan kysymys että milloin pieni nenä alkaa vuotamaan. Se tarkoittaa sitä että minulta tai puolisolta menee loppupäivän tai jopa viikon suunnitelmat uusiksi. Vaikka etätyöt kotoa ovat mahdollisia, ei se työteho ole lähellekään normaalia jos kaksi lasta kaipaa samaan aikaan huomiota taustalla. Lastenhoitoapu on edelleen vähissä, eli pahimmassa tapauksessa työt hoidettiin illalla nukkumaanmenoajan jälkeen. Ja se on taas pois omasta lepoajasta.
Mutta tämä on nyt se uusi normaali. On toivottava joustavuutta työnantajalta, päiväkodilta, puolisolta ja on toki joustettava itse. Ehkä tämä tilanne on ohi sitten kun rokote saadaan. Jos ei, niin viimeistään sitten kun lapset lähtevät kotoa. Mutta siihen menee vielä useampi vuosi.