Työsopimuksen tekohetki on monelle kuin lopputalven aurinkoinen päivä. Kaikki tuntuu menevän hyvin. Molemminpuolinen luottamus sopijapuolten välillä on käsin kosketeltavaa. Työsopimuksen kaikkien kohtien kanssa on oltava tarkkana. Erityisen tarkkana on oltava, jos työnantajan tarjoamassa sopimuksessa on kilpailukieltoa koskeva kohta. Silloin edetään alueelle, joka on yhtä vaarallinen kuin huhtikuinen järvenjää.
Kilpailukieltosopimus on aivan paikallaan silloin, kun yrittäjä myy liiketoimintansa tai yhtiönsä toiselle. Se on paikallaan työsuhteessa myös silloin, jos kilpailukiellon ajalta maksetaan riittävä korvaus. Valitettavasti liian monet työnantajat käyttävät kilpailukieltoa jo aivan tavallisia asiantuntijatehtäviä koskevissa työsopimuksissa, ilman kieltoaikaa kattavaa korvausta.
Nykyään puhutaan työelämää jäykistävistä säännöksistä. Kilpailukieltolauseke hidastaa työvoiman liikkuvuutta ja sitä kautta osaamisen leviämistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Sen yleistyminen on tavallaan verrattavissa kauppasotaan, jota paraikaa viritellään Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Siinäkin sivulliset kärsivät, kauppasodassa viime kädessä hyödykkeiden loppukuluttajat ja kilpailukiellossa ennen muuta työtä tekevä ihminen. Kummassakin kärsivät myös tuotantoyksiköt, kilpailukiellossa työvoiman saatavuuden kautta.
Heikoista jäistä on monin paikoin tapana asettaa rannoille varoitustauluja. Mielestäni kilpailukieltoja kohtuuttomasti käyttävistä työnantajista tulisi varoittaa työnhakijoita. Tietävätpähän ainakin varautua asiaan. Mielestäni Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestön YTN:n rooliin sopisi tuottaa todettuihin tapauksiin perustuva luettelo yrityksistä, jotka kohtuuttomalla tavalla käyttävät työsopimuksissaan kilpailukieltolauseketta. Se voitaisiin julkaista YTN:n verkkosivustolla, johon kohdistuva linkki sopisi sekä Akavan että sen jäsenliittojen sivustoille.
Julkisuus on vahva ase. Tästä mainiona esimerkkinä on Floridan kouluampumisvälikohtauksesta hengissä selvinnyt David Hogg, joka on yksi Yhdysvaltain aselakien kiristämistä ajavan (koululais-)kansanliikkeen keulakuvista. Televisioyhtiö FOXin rääväsuinen toimittaja Laura Ingraham nälvi ja vähätteli Davidia ohjelmassaan. Vastavetona David julkaisi Twitterissä luettelon Ingrahamin ohjelman pääsponsoreista ja kehotti tilinsä seuraajia boikotoimaan kyseisiä yhtiöitä. Lopputulemana oli, että valtaosa listan pääsponsoreita lopetti ohjelman yhteydessä mainostamisen.
Kilpailukielto on ylemmälle toimihenkilölle yhtä petollinen kuin hauras kevätjää ulkoilijalle. Siitä on syytä varottaa! Sitä koskeva varotus on yrityksille ja niiden julkikuvalle myrkkyä erityisesti, milloin ne etsivät joukkoihinsa parhaita osaajia.
Markku von Hertzen
Hallituksen jäsen
Helsingin Ekonomit