SAMULI VAITTINEN, Helsingin Ekonomien Nuoret Ekonomit -kerhon johtokunnan jäsen
Ura – ohjaako sitä tietoiset päätökset vai enemmänkin satunnaisiin tilaisuuksiin ajautuminen ja niihin tarttuminen? Tätä olen aina aika ajoin pohdiskellut, kun olen katsonut taaksepäin omaa tähänastista urapolkuani: mitkä päätökset ja seikat ovat vaikuttaneet siihen missä olen tällä hetkellä?
Oma uratarinani on hieman normaalista poikkeava, mutta ehkä sitäkin mielenkiintoisempi. Jos palaan siihen aikaan, kun mietin omia opiskelujani, näin jälkeen päin ajatellen on selvää, että päätöksiä tehtiin enemmänkin mielikuvien kuin faktojen pohjalta. Omalta osalta ensimmäisen opiskelupaikkani lääkeainekemian parissa ratkaisi lopulta, että pääsin sinne suoraan lukiotodistuksella; pääsykokeisiin ei juurikaan riittänyt energiaa kirjoituskevään jälkeen. Ensimmäinen uraani vahvasti vaikuttanut sattuma tapahtui heti opintojen alussa, kun ryhmämme ohjaaja kannusti valitsemaan sivuaineeksi jonkun normaalista poikkeavan aineen. Päätin tarttua tähän ajatukseen ja luin loppujen lopuksi Cumun kauppatieteistä.
Minun piti jatkaa erikoistyön jäljiltä hyvin alkanutta uraa tutkimuslaboratoriossa, mutta tässäkin tilanteessa sattuma johdatti minut muualle: minuun oltiin erään työhakemukseni johdosta yhteydessä toiseen paikkaan liittyen ja tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut laatutarkastajan työstä lääketeollisuudessa. Ei mikään muodikkain pesti, mietin, mutta päädyin kuitenkin hyväksyä tarjouksen. Muistan vieläkin, kuinka huteralla pohjalla oma käsitykseni varsinaisesta työelämästä tällöin oli.
Samaan aikaan valmistumiseni ja työnhaun kanssa päätin B-suunnitelmana hakea virallisesti opiskelemaan kauppatieteitä – kiitos aikaisempien opintojeni, pystyin laittamaan hakupaperit suoraan maisteriohjelmaan. Sain tiedon hyväksymisestäni samaan aikaan yllä mainitsemani työtarjouksen kanssa, ja päätin lähteä kokeilemaan työnteon ja opiskelun yhdistämistä.
Laatutarkastajan työ paljastui upeaksi tilaisuudeksi tutustua eri mantereiden työkulttuureihin sekä tarjosi aitiopaikan kansainväliseen lääketeollisuuteen sekä siihen liittyvään säätelyyn ja lainsäädäntöön. Toisaalta totesin nopeasti, että minkäänlaisten viikkorutiinien, kuten esimerkiksi tiistaisählyn, liittäminen matkustustyöhön oli melkeinpä mahdotonta. Opiskelu ja lentokoneessa istuminen osoittautui kuitenkin erittäin toimivaksi yhdistelmäksi.
Toinen kysymys, jota olen aika ajoin pohdiskellut, on tutkinnon merkitys urapolkuun. Tämäkään asia ei ole aivan yksioikoinen – toisaalta oikeastaan mikään yliopistotutkinto ei takaa tiettyä työpaikkaa, ja toisaalta tietyllä tutkinnolla eri urapolkuvaihtoehtoja on melkein loputtomasti. Eräs vanhempi kollegani totesi aikoinaan, että samapahan se oikeastaan on, minkä tutkinnon tässä töiden ohessa unohtaa. Ehkä näinkin voi ajatella, mutta ainakin itse olen kokenut työnteon ja opiskelun (oli se sitten tutkintoon tähtäävää tai lyhytaikaisempaa) erittäin motivoivana: on aivan eri opiskella teoriaa, jonka voi omassa työssään laittaa käytäntöön saman tien.
Opiskelun ja työnteon yhdistäminen oli myös aika ajoin todella rankkaa. Vaihdoin matkustustyön parin vuoden jälkeen hieman tasaisempaan paikkaan ulkoisten toimittajien laadunvarmistuksessa, vaikkakin täytyy sanoa, että en voisi edelleenkään kuvitella työskenteleväni paikassa, jossa ei aika ajoin pääsisi myös toimiston ulkopuolelle. Olin ottanut hetkittäisiä taukoja opiskelusta, mutta myös vienyt niitä määrätietoisesti eteenpäin. Työn puolesta olin ihan hyvässä tilanteessa, mutta toisaalta kaipasin jo uusia haasteita, joten päädyin hakemaan vuoden opintovapaata (kiitos Suomen mahtavan aikuiskoulutustukijärjestelmän, tämä oli myös rahallisesti mahdollista).
Tauko ansiotöistä teki todella hyvää erityisesti henkisesti: ehdin pureskella edellisiä vuosia sekä sitä mihin suuntaan haluaisin tulevaisuudessa pyrkiä. Opinnot antoivat ”vapaalle” tarkoituksen mutta tarjosivat myös tervetullutta joustoa. Kannustankin vahvasti kaikkia käyttämään mahdollisuudet ottamaan taukoa kahdeksasta neljään ahertamisesta: me kaikki tarvitsemme hengähdystaukoja sekä aikaa reflektoida mennyttä ja suunnitella tulevaa.
Opintovapaani loppupuolella sana paluustani oli levinnyt työnantajallani, ja minulta tiedusteltiin, olisinko kiinnostunut työskentelemään enemmän kaupallisessa roolissa ulkoisen toimitusketjun toimittajien parissa. Kyseinen paikka tuntui heti alusta hyvältä siirtymältä kohti kaupallista puolta, mutta myös työnkuvalta, jossa aikaisemmasta kokemuksestani olisi paljon hyötyä. Näissä tehtävissä, aika ajoin lisää vastuita ottaen, olenkin sitten viihtynyt tähän päivään asti, nykyisenä päävastuualueenani Orionin biologiset lääkkeet.
Palatakseni yllä pohdiskelemaani sattuman vaikutukseen urapolulla, ainakin omalla kohdalla tähänastiset siirtymät töissä ovat olleet vähintäänkin puolittain karman ansiota. Näkisin että jokainen voi omilla toimillaan lisätä todennäköisyyksiä tietynlaisista kohtaamisista, jotka voivat johtaa upeisiin uramahdollisuuksiin. Jokainen tekee tietenkin itse päätöksen mihin tilaisuuksiin tarttuu, mutta sattumalla on iso rooli näiden tilaisuuksien luomisessa.