Lehden pääkirjoitus
Mielestäni nämä kaksi asiaa liittyvät erottamattomasti etenkin ilmastonmuutoskeskusteluun, joka sai ansaitsemaansa huomiota viime syksynä, kun IPCC:n viimeisin ilmastoraportti julkaistiin. Tämän jälkeen keskustelu on taas kuivunut, vaikka riittävän isoja päätöksiä kestävän kehityksen kannalta ei ole vieläkään tehty. Tähän liittyy riskien ymmärtämisen vaikeus, joka usein johtaa meidät tekemään lyhyellä aikavälillä vahingollisia ratkaisuja.
Perinteinen esimerkki tästä on tupakoiminen, vaikka jokainen meistä tietää, että se todennäköisesti lyhentää elinikää. Ilmastonmuutos on täyttä totta ja vaikeita päätöksiä on tehtävä pian.
Näin eduskuntavaalien lähestyessä meidän vaikuttamismahdollisuudet ovat poliittisen päätöksenteon näkökulmasta parhaimmillaan. Muitakin keinoja toki on. Päivittäiset kuluttamispäätökset ovat kestävän kehityksen kannalta suurimpia päätöksiämme. Ekonomeina tiedämme, että osakeyhtiölain mukaan yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Tämä lainalaisuus antaa vallan meille kuluttajille vaatia vastuullista ja ekologista toimintaa yrityksiltä.
Yli 80% ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä tulee fossiilisista polttoaineista. Näistä taas sähkön- ja lämmöntuotanto, kuljetus ja teollisuus aiheuttavat suurimman osan. IPCC:n raportin mukaan kuluttajan kolme tehokkainta vaikutuskanavaa ovat asuminen, liikkuminen ja ravinto. Kaukolentojen, yksityisautoilun ja lihansyönnin vähentäminen ovat merkittäviä keinoja vähentää päästöjä. Etenkin lihantuotanto on merkittävä päästöjen aiheuttaja. Se vie valtaosan viljelysalasta ja lisäksi karja tuottaa metaanikaasua, joka on yli 20-kertaisesti pahempi kasvihuonekaasu.
Kerralla ei tarvitse yrittää muuttaa toimintatapojaan ja se tuskin edes onnistuisi. Me jokainen voimme miettiä omaa kulutustamme ja tehdä pieniä parannuksia. Itse olen opetellut Vegaanihaasteen avulla tekemään enemmän vegaaniruokaa. Osaisinpa vielä vähentää matkustamista…Mitä sinä voisit tehdä?
Jukka-Pekka Kokkonen,
Hallituksen puheenjohtaja
Helsingin Ekonomit
Tämä pääkirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Ekonomien lehdessä 2/2019 sivulla 3.