Kirjoittaja: Matti Lepistö, tiedottaja, Helsingin Ekonomit
Toimittaja-kirjailija Jessikka Aro esitelmöi Ekonominaisten vuosikokouksessa Venäjän informaatiovaikuttamisesta.
Mustamaalausta, tappouhkauksia, kaduilla seuraamista, valeuutisia ja tekaistuja väitteitä yksityiselämästä. Muun muassa näin Kremlin masinoima järjestelmällinen vihakampanja yritti vaimentaa Ylen toimittaja Jessikka Aron.
Massiivinen lokakampanja alkoi vuonna 2014, jolloin Venäjään ja sen informaatiovaikuttamiseen perehtynyt Jessikka Aro pyysi lukijoita kertomaan havainnoistaan Kremlin propagandaa levittävistä nettitrolleista.
“Jouduin välittömästi valeuutisten kohteeksi”, Aro kertoi marraskuussa Ekonominaisten vuosikokouksessa pitämässään esitelmässään.
Venäläiset sivustot ryhtyivät tehtailemaan valeuutisia, joiden mukaan Aro kerää Suomessa laitonta henkilörekisteriä presidentti Vladimir Putinin kannattajista. Toimittajan väitettiin olevan Yhdysvaltojen ja Naton agentti. Juttuihin lisättiin Aron yhteystiedot. Pian hän sai vihaviestejä eri puolilta venäjänkielistä maailmaa.
“Sain viestintäkanavani täyteen vihaa sieltä sun täältä. Ukrainasta tuli esimerkiksi puhelu, jossa kuului pelkästään aseella ampumisen ääntä”, Aro kertoi.
Seuraavana vuonna Aro julkaisi Venäjän trolleja käsittelevän juttusarjan, joka palkittiin myöhemmin Bonnierien Suurella Journalistipalkinnolla. Tämän myötä häiriköinti paheni – venäjänkielinen lokakampanja oli ollut vasta alku. Nyt myös suomenkieliseen verkkoon ja sosiaaliseen mediaan ilmestyi Aroa mustamaalaavia valeuutisia, videoita ja keskusteluryhmiä.
Netissä levisi juttuja, jotka leimasivat Aron muun muassa rikolliseksi, valehtelijaksi, mielisairaaksi ja huumehörhöksi. Useat ihmiset myös uskoivat pureksimatta lukemaansa. Valejutut lietsoivat Arolle vihaviestejä, joissa esimerkiksi fantasioitiin hänen kuolemallaan. Hän sai jopa valeuutisten aivopesemältä kaveriltaan tappohkauksen.
Häirintä sai yhä myös sairaampia piirteitä. Aro sai esimerkiksi tekstiviestin, jonka lähettäjä väitti olevansa hänen 20 vuotta sitten kuollut isänsä. Viestissä isänä esittäytynyt kertoi olevansa elossa ja tarkkailevansa tytärtään.
“Siinä kohtaa tiesin, että tässä touhussa ei ole mitään rajaa. Silloin tämä alkoi vaikuttaa perheeseeni laajemminkin.”
Vihakampanjan kohteeksi joutunut toimittaja joutui lopulta pakenemaan hetkellisesti ulkomaille turvallisuutensa vuoksi. Vihakirjoitukset voivat nimittäin johtaa vihatekoihin. Suomessa ei ollut enää turvallista. Tähän johtopäätökseen tuli myös poliisi.
“Journalistista päätösvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle”
Jessikka Aron mukaan lokakampanjan tavoitteena oli psykologinen uuvuttaminen, jotta hän ei enää itseään suojellakseen tutkisi Venäjän informaatiosodankäyntiä ja kertoisi siitä jutuissaan. Toimittaja ei suostunut perääntymään.
“Journalistista päätösvaltaa ei saa luovuttaa toimituksen ulkopuolelle”, Aro viittasi esitelmässään journalistien ammattieettisiin ohjeisiin.
Venäjän operaatioiden tutkiminen jatkui. Syitä olivat hänen mukaansa rakkaus isänmaata ja toimittajan työtä kohtaan. Häviäjä olisi ollut yleisö, jos Kremlin lynkkauskampanjan arkkitehdit olisivat onnistuneet hiljentämään suomalaisen toimittajan.
Niin syntyi Putinin Trollit – Tositarinoita Venäjän infosodan rintamilta (Johnny Kniga) -kirja, joka julkaistiin viime vuonna. Kirjassa hän kertoo omansa ja kymmenen muun maalitauluksi joutuneen tarinat. Kirjaa kuvaillaan journalistiseksi jännityskertomukseksi modernin informaatiosodankäynnin toimintatavoista. Yksiin kansiin on koottu tapauksia Ukrainasta, Liettuasta, Yhdysvalloista, Serbiasta, Ruotsista ja Norjasta.
Venäjä ei Aron mukaan kaihda keinoja vastustajiensa eliminoimiseksi nettivakoilun, sometrollien, valeuutisten, kyberhyökkäysten, tappouhkausten ja PR-ammattilaisten toteuttamien vihakampanjoiden avulla.
“Venäjän resurssit informaatiosodankäyntiin ovat tällä hetkellä rajattomat.”
Miten Suomessa voidaan vastata propagandaan ja mielipideilmastoa manipuloivaan informaatiovaikuttamiseen?
“Lukutaito kunniaan ja kouluissa opetusta siitä, että internetissä kaikki on mahdollista – myös sellainen, jonka ei haluaisi olevan mahdollista. Tutkimuksissa toistaiseksi suomalaiset voittavat vielä yhdysvaltalaisopiskelijat kyvyssä tunnistaa valeuutisia. Meidän on pidettävä koulutus sellaisena, että myös jatkossa tulokset ovat tällaisia”, Aro totesi esitelmässään.
Koulutus luo Aron mukaan hyvän lähtökohdan valeuutisten torjumiselle, mutta yksinään se ei vielä luo automaattista suojaa propagandalle. Aro onkin toivonut viranomaisilta nykyistä aktiivisempaa perehtymistä vihayhteisöihin. Hän lobbaa myös kansainvälisesti tiukempaa vihapuheen vastaista lainsäädäntöä ja on käynyt vaatimassa parempaa suojelua kansalaisille Facebookin, Twitterin, Googlen ja YouTuben pääkonttoreissa.
Suomessa Aroon kohdistunut vihakampanjan avainhenkilöt on tuomittu käräjäoikeudessa. Valeuutiset ja Aroa pilkkaavat videot ovat kuitenkin yhä netissä.
Journalisti on saanut maksaa kovan hinnan siitä, että hän tekee työtänsä. Yleisö kysyy Arolta, mistä hän ammentaa rohkeutensa.
”En itse koe tämän olevan rohkeutta. Sotien veteraanit ovat taistelleet Suomelle sanan- ja lehdistönvapauden sekä vapaan länsimaisen yhteiskunnan. Teen duuniani, ja jos jollain extremisteillä, rikollisilla, mafiosoilla tai trolleilla on jokin ongelma sen kanssa, niin mennään sitten oikeuteen katsomaan, että mitä täällä saa tehdä”, Aro totesi.
”Samalla saan voimaa siitä, että saan yksittäisiltä ihmisiltä ja yleisöltä ihania tsemppiviestejä koko ajan.”
| Jessikka Aro
|