EEVA HEIKKILÄ, Helsingin Ekonomien hallituksen jäsen ja työelämätyöryhmän puheenjohtaja
Heinäkuussa sain pitää puheen vastavalmistuneelle ekonomille, ihan perhepiirissä. Opinnot Vaasan yliopistossa oli suoritettu ja gradukin oli kirjoitettu valmiiksi. Pitkästä aikaa istahdimme yhdessä terassille valkoisen liinan peittämän pöydän ääressä. Oli shampanjan ja onnitteluruusujen aika.
Edellisellä viikolla mietin otsa rypyssä, mitä ihmettä voisin sanoa pitkän opintoputken päättävälle entiselle kylterille, nykyiselle ekonomille ja kauppatieteiden maisterille? Keväthän oli kääntänyt koko Suomen työelämän nurinniskoin. Edessä on pelkkää epävarmuutta. Millaiseen työelämään nuoret ekonomit nyt siirtyvät? Pandemian myötä sadat työpaikat olivat yhtäkkiä kadonneet ja ekonomitkin odottelivat yt-neuvottelujen tuloksia. Ekonomiyrittäjät ihmettelivät tyhjentyneitä kalentereitaan.
Mistä nuoria ekonomeja pitäisi onnitella? Onko nousujohteinen uraputki ja hyväpalkkainen vakityöpaikka kansainvälistyvässä yrityksessä enää selviö? Muistelin aikaa, jolloin vitsailtiin, että paperisen sanomalehden työpaikkailmoituksessa haettiin ekonomia, merkonomia tai muuten reipasta miestä. Ja mopoilevalle etusija. Se ei kertonut ekonomiopintojen arvostuksesta. No, 2020-luvulla varmaan etsitään idearikasta diginatiivia, joka puurtaa pitkää päivää pienellä palkalla eikä välitä vaikka organisaation suunta on ollut hukassa jo vuosia. Onko opinnoilla tässä maailmassa mitään merkitystä?
Maailma ympärillä on muuttunut todella usvaiseksi. Nyt on vanhempikin ekonomi hämmentyneenä uuden ääressä. Silti ajattelen, että kauppatieteiden maisterin tutkinto antaa erinomaiset valmiudet työelämään ja moniin urapolkuihin sekä avaa ovia nopeasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa.
Nyt valmistuvat nuoret ovat monessa mielessä vahvoilla. Heillä on pääomaa, joilla pärjää kaikissa olosuhteissa. Opinnot ovat antaneet valmiuksia käsitteelliseen ajatteluun ja pakottaneet ajatukseen, että uusia tietoja ja valmiuksia pitää kerätä koko ajan. Toisaalta akateemisissa opinnoissa on opittu puntaroimaan tietoa, hahmottamaan kokonaisuuksia pienistä palasista. Nykyään ekonomi ei enää ole se, joka tietää kaiken hinnan, muttei minkään arvoa.
Onnittelin siis vastavalmistunutta ekonomia painavien ja arvokkaiden opintojen loppuunsaattamisesta. Mutta lisäksi onnittelin häntä siitä, että hän oli ponnistellut kohti unelmiaan, vaikka polku onkin tuntunut välillä kivikkoiselta. Hän oli oppinut sietämään epävarmuutta ja epäonnistumisiaan. Onhan nekin aikamoisia työelämävalmiuksia. Sellaisilla avuilla ekonomi puskee läpi vaikka korona-ajan.
Kirjoittaja on valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta viime vuosituhannella. Hän fanittaa avoimen yliopiston kursseja ja kiihkeitä keskusteluja fiksujen ihmisten kanssa. Hän opettelee myös kuuntelemisen ja hiljentymisen jaloja taitoja.