Kirjoittaja: Matti Vanhanen, ekonomi vuodelta 1968 Helsingin kauppakorkeakoulusta
Ekonomi, yrittäjä ja mahdollistaja
Olen sota-ajan lapsi, syntynyt äitini ollessa evakossa ja isäni rintamalla. Ensimmäinen oma kotini sodan jälkeen oli Inarissa, Inarinjärven rannalla. Muutaman vuoden jälkeen asuimme Karigasniemellä Tenon tuntumassa, mutta tullessani koulunkäynti-ikään muutimme Rovaniemelle.
Opiskelupaikaksi valikoitui Helsingin Kauppakorkeakoulu ja vanhan tutkintojärjestelmän mukaisesti valmistuin ekonomiksi 1968 ja kauppatieteiden maisteriksi 1969. Heti valmistumisen jälkeen olin projektissa, jossa Teknillisessä korkeakoulussa lähdettiin kehittämään ensimmäistä sovellusta Suomessa tietokoneille, joissa oli näyttöruutu. Sen jälkeen hakeuduin töihin teollisuusyrityksiin poikkeuksena vuoden jakso YK:n tehtävissä Tansaniassa. Ulkomailla työskentelystä minulla on Sveitsistä, Saksasta ja USA:sta. Mahtoiko olla sattumaa vai osin hakeutumista, mutta olin paljon yritysten murrosvaiheissa tervehdyttäjänä ja usein toimitusjohtajan roolissa. Varsinaisen työurani loppuvaiheissa olin usean vuoden rupeaman pääomasijoittajana.
Eläköitymisen jälken start up -maailmaan ja yrittäjäksi
Pääsin edullisin ehdoin eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Olin ensin pari vuotta sekä yrittäjän roolissa myymässä viimeisimmän työnantajani sijoitussalkun yrityksiä että samaan aikaan pienessä tiimissä perustamassa kahta start up-yritystä apteekkien palveluihin. Sitten tuli vuoroon ”elämäntehtävä” Deliporo.
Olen ollut aktiivinen hiihtäjä koko ikäni. Saariselällä olemme vaimoni kanssa käyneet itsenäisyyspäivän tienoilla ”ensilumen leirillä” vuosikymmeniä ja usein kevättalvellakin. Olemme hakeneet itsellemme poronlihaa Inarista poromieheltä, joka lapsuusaikana oli paras kaverini naapurista. Tästä kuultuaan työtoverini alkoivat kysellä, voisinko tuoda lihaa heillekin. Ja kun lihaa saivat, alkoivat kysellä valmistusohjeita. Joulukuussa 2003 lihanhakureissulla kaverini kertoi, että porotaloudessa on kriisi. Norja oli omaa poronlihaa suosiakseen asettanut tuontilihalle korkeat tullit ja sen myötä lähes kolmannekselta Suomen poronlihasta putosivat markkinat alta. Myyntituloja saatiin vain hintoja alentamalla aina kipurajalle asti.
Tavoitteena halu auttaa
Koska perheellämme oli ja edelleenkin on kalakämppä Inarissa, siellä käydessäni tapasin aina edellä jo mainitsemani lapsuudenaikaisen kaverini ja myös useita muita poromiehiä. Minulle oli syntynyt ymmärtämystä ja kunnioitus sitä kovaa työtä kohtaan, jota he maastossa ja usein hyvin vaativissa olosuhteissa tekevät. Seuraavan vuoden matkan all soitin kaverilleni ja kuulin, että tilanne jatkuu yhtä huonona ja monet ostaja vaativat jopa vuoden maksuaikaa. Rovaniemellä menin aamupalalle serkkuni luokse ja siinä pohdiskelimme, voisimmeko me hänen autokauppiaan taustallaan ja minun pitkällä kokemuksellani mahdollisesti tehdä jotain poroelinkeinon hyväksi. Matkalla etelään pysähdyin taas Rovaniemellä ja serkkuni oli kutsunut Paliskuntain yhdistyksen kakkosmiehen asemaravintolaan yhteiseen palaveriin.
Siitä keskustelusta ajatus lähti etenemään ja kesällä Paliskuntain yhdistyksen poronlihan pienjalostajien ykkösketjulle pitämään kokoukseen meidätkin kutsuttiin. Tilannetta hyvin valaisevien keskustelujen lopputuloksena totesin, että en varmaan vielä tiedä edes viittä prosenttia niistä haasteista, joita vastaan olisi tulossa. Mutta ongelmathan ovat ratkaisemista varten. Päätös lähteä suunnittelemaan poronlihan myyntiä ja markkinointia syntyi. Minulle oli alusta asti täysin selvää, että markkinointiin piti valjastaa digitaalinen alusta, jolla erottuisimme muista myyjistä. Ratkaisuksi muodostui luontevasti verkkokauppa, jota elintarvikkeissa ei juuri näkynyt. Kokemus Otaniemestä piti kynnyksen asialla alhaisena.
Ensin piti löytää kuljetusratkaisu ja siinä onnistuin. Sitten kilpailutin kolmea mainostoimistoa suunnittelemaan sivuston ja verkkokaupan ilmeen. Valitsemani toimisto teki hyvää työtä, mutta lopetti muutama vuosi myöhemmin toimintansa. Deliporon ilmeen suunnitellut, todella hyvää jälkeä tekevä AD siirtyi mainosalalata toisenlaiseen digitaaliseen ympäristöön, mutta tekee Deliporolle edelleen tarvitsemiamme ratkaisuja.
Hätä keinot keksii
Hätä keinot keksii, kuuluu suomalainen sananlasku. Kun poromiehet ja varsinkin ne 30 pienjalostajaa joutuivat ahdinkoon, he valjastivat etelässä asuvat sukulaisensa, ystävänsä, tuttavansa, Lapissa lomalla käyvät kontaktinsa jne. tekemään kauppaa oman lähipiirinsä kanssa. Kävi niin, että Deliporo joutui ostamaanm myymänsä lihan samalla hinnalla kuin nämä ns. suoramyyjät myivät kuluttajille. Ja minulta putosi pois koko joukko asiakkaiksi havittelemiani henkilöitä.
Deliporon oli pakko kehittää toimintansa sellaiseksi, että meillä oli riittävä kilpailuetu suoramyyntiä ja tietenkin samaan aikaan isojen talojen vähittäiskaupan kautta tapahtuvaa myyntiä vastaan. Markkinoiden korkeimmilla hinnoilla. Sivustolle piti luoda hyvää ja jatkuvasti täydentyvää sisältöä, hakukonenäkyvyys piti saada tärkeillä hakusanoilla parhaaksi, logistiikka piti saada paremmaksi kuin kenelläkään muulla jne. Keräsin myös markkinoiden ehkä siihen aikaan parhaan kokoelman pororuokareseptejä, joihin monet huippukokit lähtivät innolla mukaan. Sittemmin Paliskuntain yhdistys on kohentanut oman reseptistönsä sekä laajemmaksi että näyttävämmäksi kuin meillä on, mutta laadussa ja omaperäisyydessä olemme hyvin kisassa edelleen mukana.
Olennaista oli, että lihantoimittajiksi onnistuimme saamaan ne parhaat pienjalostajat. Poromiehet, jotka arvostavat porojaan, huolehtivat niistä hyvin elävinä, mutta ovat myös ylpeitä lihansa laadusta ja käsittelevät sitäkin äärimmäisen hyvin. Lihan laatu on yksi vahvuuksistamme, niin yksittäisiä suoramyyjiä kuin isoja taloja vastaan. Pääsin parhaiden pienjalostajien asiakkaaksi luotettavuuden perusteella. Paliskuntain yhdistys oli meidät heti testannut ja oli tukenamme. Vanhat poromieskontaktinit herättivät luottamusta. Ja kyllä taustani aiemmasta työelämästä tuli sen verran selväksi, että sain itse valita lihantoimittajat ja ostaa tarvitsemamme lihan ilman käteismaksua.
Verkostot – menestyksen mahdollistajat
Edellä olevasta lienee tullut selväksi, että Deliporo toimii monipuolisen verkoston kanssa ja tukemana. Yhtiökumppanina minulla on päätoimittajamme Ivalojoen Poro Oy:n osakas ja tehtävien kiertovuorossa nyt toimtusjohtajana oleva poromies. Hän vastaa lihan hankinnasta ja hänen vaimonsa lähetystoiminnasta dokumentaatioineen. Investoin verkkokaupan rakentamiseen sekä alkuvuosien markkinointiin rahaa melko tavalla. Tulokset olivat pitkään miinuksella enkä luultavasti elinaikanani saa omiani takaisin. Mutta koen tehneeni Lapin tärkeän elinkeinon eli porotalouden hyväksi tärkeää työtä, jota sen harjoittajat arvostavat ja joka tulee positiivisena koko elinkeinosta toimeentulon saavien hyväksi. Olen tekemääni työhön nöyrästi, mutta kyllä vähän ylpeästikin tyytyväinen.
Poronlihan osuus kaikesta Suomessa syödystä lihasta on vain noin 0,5 %. Ja kun otetaan Lapissa syöty ja matkailoijoille syötetty liha sekä etelän parhaiden ravintoloiden käyttämä liha, vähittäikaupalle jää varsin pieni siivu. Kauppias ei voi pitää laajaa valikoimaa eikä pääsesongin ulkopuolella juuri mitään varastoakaan. Kaupoista löytyy hyvin laajalti vain halvinta käristyslihaa sekä kylmäsavuporosiivuja.
Deliporo tuo kuluttajien saataville maan monipuolisimman tuotevalikoiman varmasti korkealaatuista poronlihaa ja ainutlaatuisen pakastelogistiikan. Pakstetun lihan kuljettaa etelään sodankyläläinen ahkera yrittäjä ja meillä on yli 90 noutopisteen verkoston kautta maan, osassa maata, mm. Uudellamaalla jopa yhteistyökumppani kotiinkuljetuksiin. Edelleen meillä on runsaasti ohjeita ja tietoa poronlihasta, neuvot ruokajuomien valitsemiseen, yli 150 reseptiä ja niin edelleen. Poronlihan lisäksi meiltä saa riekkoa, Lapin hillaa, sieniä ja toivoakseni pian taas muitakin arktisia herkkuja kuten kuningasrapua ja joitakin kalatuotteita.
Ekonomilta ekonomille -jäsenetu
Hyödynnä 9.12. asti jäsenetuna -20 % deliporon tuotteista koodilla Hekonomiporo2022
–> HYÖDYNNÄ ETU
