Kirjoittaja: Minna Helkiö
Valtiotieteen tohtori ja professori Alpo Rusi saapui tiistaina 3.12.2019 Järjestöekonomien ja Euroklubin vieraaksi puhumaan aiheesta ”Historian merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa”. Esitelmälle toi mitä mielenkiintoisimman kehyksen päivän poliittinen tilanne Suomessa. Joulukuinen tiistai jäi historiaan päivänä, jolloin hallitus kaatui.
”Tänään jännitetään, miten maamme politiikka kehittyy. Aamulla meillä vielä on hallitus, ja illalla se on todennäköisesti kaatunut”, totesi Alpo Rusi esitelmänsä alussa täpötäydelle Kasarmin salille tiistaina 3.12.2019 kello 8.30. Spekulaatiot pääministeri Antti Rinteen erosta olivat kiihtyneet jo ennen päivän valkenemista.
”Tällaista historia on. Se ei pysähdy koskaan, vaan historiaa tehdään joka päivä uudestaan”, Rusi sanoi. Hänen esitelmänsä aihe Historian merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kiinnittyi näin kiehtovalla tavalla päivän poliittiseen tilanteeseen.
Intensiivinen puolitoistatuntinen tarjosi Rusin näkemyksiä seuraaviin kysymyksiin: Mitkä historialliset seikat ovat edelleen läsnä ajassamme? Onko YYA-sopimuksella yhä vaikutusta? Onko Suomen Venäjä-politiikka kahle vai avain kansainvälisen asemamme arvostukselle?
Historian virheitä ei pidä toistaa
Rusin ensimmäinen teesi oli: Historian tulkinta vaikuttaa ulkopolitiikkaan – jossittelevalle historiankirjoitukselle on tarvetta myös Suomessa. Rusi korosti, että historian tutkimus on vuoropuhelua nykyisyyden ja menneisyyden välillä. Se, miten voimme oppia historian virheistä on olennaista.
Hän otti esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisin. Rusi itse toimi tuolloin New Yorkissa YK:n yleiskokouksen puheenjohtajan erityisneuvonantajana. Lehman Brothersin romahdettua hän oli mukana työryhmässä, joka seurasi tilannetta YK:n näkökulmasta ja valmisteli G20-maiden huippukokousta pidettäväksi YK:n tiloissa New Yorkissa. Kokouksella, joka lopulta pidettiin Pittsburghissa, oli olennainen rooli globaalin laman estämisessä.
”Kokouksessa nimenomaan ymmärrettiin se, että ei pidä toistaa niitä virheitä, joita tehtiin 1930-luvulla pörssiromahduksen jälkeen. Historian muisti oli tärkeä tekijä maailmanjohtajien pohtiessa, miten estetään protektionismi silloin, kun kaikki ovat paniikissa.”
Entä olisiko Krimin valtaus ollut estettävissä, jos EU ja Nato olisivat lepyttelyn sijaan reagoineet voimallisemmin Venäjään 2008 Georgian kriisin seurauksena? Eikö Münchenin sopimus 1938 tullut mieleen? Juuri lepyttelyllähän Hitler tajusi, ettei häntä pystyttäisi estämään. Maaliskuussa 1939 hän rikkoi kaikki sopimukset, valloitti Tsekkoslovakian, ja sodan tie oli selvä. Tämä lepyttelypolitiikka, appeacement, on osa tämänkin päivän kansainvälisten suhteiden dynamiikkaa.
”Yhteinen sanktiopolitiikka on hyvä ja rohkaiseva esimerkki, että EU:ssa on kykyä yhteiseen Venäjä-linjaan. Eräiden EU-maiden johtajien dialogi Venäjän johdon kanssa ei ole lepyttelyä vaan tilanteen tarkkailua. Näin tulkitsen myös presidentti Niinistön yhteydenpitoa. Se täydentää EU:n Venäjä-politiikkaa, on sen osa”, Rusi sanoi.
Vakiintuneita käsityksiä tarkistettava
Rusi toi esiin esimerkkejä vakiintuneista historian käsityksistä, joita pitäisi pystyä tarkistamaan uusien arkistotietojen valossa.
”On sanonta, jonka mukaan voittajat kirjoittavat historiaa, mutta uhrit elävät pidempään. Historiantutkimuksessa ensimmäinen historiankirjoitus tapahtumasta kestää usein hyvin pitkään. Vasta olennaiset uudet arkistotiedot pakottavat meidät korjaamaan vakiintuneita näkemyksiä. Kyse voi olla pienistäkin tiedoista”, Rusi sanoi.
Hän on parin viime vuoden aikana tutkinut Rudolf Holstia. Kahteen otteeseen Suomen ulkoministerinä toiminut Holsti erotettiin ”diplomaattisen harha-askeleen” takia vuonna 1938. Eron taustalla olleet syytteet on nyt uusilla arkistotiedoilla todistettu vääriksi.
”Tämä on hyvä esimerkki siitä, että vahvojakin narratiiveja pitää pystyä korjaamaan”, Rusi sanoi.
Korjaukset johtavat koko joukkoon ”mitä jos” -kysymyksiä. Mitä esimerkiksi olisi seurannut, jos Holsti ei olisi joutunut eroamaan?
”Voidaan kysyä, olisiko Suomi voinut välttää talvisodan, jos Holsti olisi yhä ollut ulkoministerinä”, Rusi sanoi.
Rusi on tutkimuksissaan päätymässä siihen, että valtavat ulkopoliittiset virheet olivat osasyynä talvisodan alkamiseen. Hän on tarkastellut tapahtumia, jotka johtivat sodan syttymiseen. Aiheesta tulemme kuulemaan myöhemmin lisää.
Mitkä olivat YYA-sopimuksen taustavaikuttimet?
Seuraavaksi Rusi arvioi, miksi kylmän sodan aikaista ”holhoussuhdetta” Suomen ja Neuvostoliiton välillä tulisi arvioida uudelleen kriittisemmästä näkökulmasta. Hän tarkasteli myös kylmän sodan päättymisjaksoa.
Mitkä olivat holhoussuhteen luoneen YYA-sopimuksen taustavaikuttimet? YYA-sopimus syntyi 1948 viime vaiheessa pääministeri Mauno Pekkalan (SKDL) ilman presidentti Paasikiven hyväksyntää Moskovassa tekemän aloitteen pohjalta. Suomi oli kylmän sodan aikana Neuvostoliiton strategisessa etupiirissä.
Rusin mukaan historiankirjoituksessa ei kiinnitetä riittävästi huomiota siihen, että sopimuksen taustalta löytyy SKP:n vyörytys vastoin presidentin ohjeita. Pekkalan menettelyn jälkiarviointi on ehkä siksi jäänyt vähäiseksi, että kylmän sodan aikana sitä olisi pidetty asiattomana neuvostovastaisuuden oireiluna. Kylmän sodan jälkeen YYA-sopimuksen todellisen luonteen kieltäminen johti näkemykseen, että Suomen tulee ylläpitää jatkossakin hyviä suhteita Venäjän kanssa. Taipua, mutta ei murtua.
Rusin mielestä tänä päivänä Suomen tulisi hoitaa Venäjä-suhdetta yhä enemmän EU:n kautta.
Arkistojen salailusta kohti avoimuutta
Lopuksi Rusi käsitteli arkistojen salailua 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Miksi arkistojen avautuminen on parille sotien jälkeiselle sukupolvelle ollut ongelma aina 2010 luvulle asti? Länsimaisen demokratian mukaista olisi tehostaa historian tutkimusta ja tarkentaa vakiintuneita kertomuksia, toisin sanoen, harjoittaa menneisyyden hallintaa, ei kilpailla sen torjumisesta.
Rusi viittasi toimittaja Jarmo Mäkelään, jonka mukaan YYA-Suomesta periytyivät EU-Suomeen vastenmielisimmät asiat: ”Mikä julkisessa keskustelussa jyrkimmin kiistetään, on aina totta. Mistä tykkänään vaietaan, on aina tärkeää.”
Neuvostoliiton hajoaminen ja entisen Itä-Saksan kuoleminen avasivat arkistojen holveja. ”Kun meille vuonna 1990 tulivat Tiitisen lista ja muita Itä-Saksan arkistoja, ne suljettiin. Eikö asioiden julkisella puimiselle olisi vahvistettu demokratiaa ja oikeusvaltiota enemmän kuin salailulla?”
Rusin mukaan Suomessa tulisi selvittää itätiedustelun vaikutuksia avoimesti. ”Pitäisi tehdä valkoinen kirja Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan tiedustelun vaikutuksista Suomen asemaan ja ulkopolitiikkaan kylmän sodan aikana.”
Rusi viittasi keväällä 2019 julkaistuun elämäkertaan Oleg Gordievskista, joka toimi kylmän sodan aikana KGB:n kaksoisagenttina Lontoossa. Kirja sisältää paljastuksia, miten pitkälle KGB soluttautui lännessä. Myös suomettuminen on esillä.
Rusiin itseensä kohdistui vuonna 2002 Suojelupoliisin aiheeton epäily hänen toimimisesta DDR:n tiedustelupalvelu Stasin vakoilijana. Myöhemmin Rusi todistettiin täysin syyttömäksi.
Perusteluna epäilyyn oli marraskuussa 1969 tehty virheellinen henkilökortti. ”Tuosta lapusta tuli muuten juuri 50 vuotta”, Rusi sanoi. ”Minut haluttiin leimata ilman, että minua itseäni kuullaan. Menetelmä oli kuin vanhassa Itä-Saksassa: jos henkilö haluttiin nitistää, hänestä alettiin levittää juoruja ja hänestä tehtiin radioaktiivinen.”
Taustalla olivat sen aikaisen hallituksen metodit. Rusin mukaan Supon Stasi-tutkinta kaipaa uuden loppuselvityksen. Lähihistoriassa on paljon pöyhittävää.
Demokratia tarvitsee historian tutkimusta
Rusin esitelmän pääviesti oli historian tutkimuksen merkitys. Hänen mielestään historian tutkimus on välttämätön menetelmä missä tahansa demokraattisessa yhteiskunnassa. Ilman vahvaa historian tutkimusta ei yhteiskunta kauaa selviä. Brittiläis-amerikkalainen taloushistorioitsija Niall Ferguson on kuitenkin esittänyt huolensa siitä, että historian opiskelu on Yhdysvalloissa vähentynyt. Sama on tapahtunut Britanniassa.
”Se ei ole hyvä merkki. Historia on perustieteitä. Historian hallinta on avain politologiaan, avain kansainvälisten suhteiden ymmärtämiselle, avain politiikan teorian kehittämiselle. Jos tämä perustiede heikkenee, meiltä menee kyky puolustaa hyvää demokratiaa”, Rusi sanoi.
Myöhemmin samana päivänä kello 12.30 pääministeri Antti Rinne jätti eropyyntönsä tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Niinistö hyväksyi pyynnön. Historian tutkijat tulevat myöhemmin arvioimaan, minkälaisia yhteiskunnallisia muutoksia tämän päivän poliittiset tapahtumat heijastelivat.
|
Alpo Rusi
VTT Alpo Rusi on tehnyt mittavan akateemisen ja poliittisen uran. 1990-luvulla hän toimi tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren ulkopoliittisena neuvonantajana ja 2000-luvulla kiertävänä suurlähettiläänä Länsi-Balkanilla sekä Sveitsissä, Liechtensteinissa ja Vatikaanissa. Vuodesta 2016 hän on toiminut Vytaytas Magnus yliopiston vierailevana professorina Kaunasissa Liettuassa. |
Laaja kirjallinen tuotanto
Alpo Rusilla on laaja kirjallinen tuotanto, johon kuuluu toistakymmentä kirjaa ja artikkeleita eri teoksissa.
Hänen oman uransa kannalta kaksi kirjaa ovat olleet erityisen tärkeitä. Ensimmäinen on vuonna 1991 ilmestynyt After the Cold War. Kirja käsittelee Euroopan arkkitehtuuria tilanteessa, jossa Itä-Eurooppa vapautuu ja Neuvostoliitto hajoaa. Toinen on Etupiirin ote vuodelta 2014, jossa hän kuvaa Suomen asemaa läntisten ja itäisten mahtien rajamaana 1700-luvulta vuoteen 2014.
Tilaisuuden juontanut Järjestöekonomien Heikki Malinen suositteli vuonna 2003 ilmestynyttä kirjaa Kylmä tasavalta. Rusin yhdessä Olli Rehnin kanssa kirjoittaman kirjan aiheena on perätön Rusiin kohdistunut vakoiluepäily. ”Todellinen jännityskertomus”, sanoi Malinen. ”Jos olette jännäreiden ystäviä, niin tämä hakkaa kaikki.”
Uusin teos on Rusin yhdessä Jarmo Korhosen kanssa kirjoittama Kremlin jalanjäljet – suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta. Kirja ilmestyi 2017.