Harri Tilli – Neljä vuosikymmentä pankkimaailman myllerryksissä
Kirjoittaja: Matti Lepistö
Kuvat: Henni Hyvärinen
Harri Tilli on urallaan nähnyt Suomen talouden muutoksen, pankkialan muutoksen ja talouden kriisit. Pitkän linjan konkarin mukaan ekonomiyhteisöstä on saanut tuulisina aikoina vertaistukea.
Messinki ja tummat puupinnat kiiltävät konttorin valossa. Tasainen puheensorina täyttää tilan, jossain kolahtaa leimasin. Tiskin takana virkailija kumartuu ja kuiskaa asiakkaalle, kuinka paljon tilille jäi laskujen jälkeen. Harri Tilli palvelee asiakasta hyvin istuvassa puvussa, kravatti huolellisesti solmittuna. On vuosi 1963, ja nuori mies työskentelee kesäapulaisena Pohjoismaiden Yhdyspankin Lauttasaaren konttorissa.
”Alalle päätymiseni on aika tavallinen tarina. Isäni oli pankinjohtaja, ja kesätöitä miettiessäni pääsin pankkiin katsomaan, millaista työ on. Tykästyin heti. Kiinnostus ihmisiin ja itse tekemiseen kantoi pitkälle”, Tilli muistelee nyt eläkepäivillään.
Hän opiskeli ekonomiksi ja kävi samalla töissä pankissa. Tuohon aikaan pankeilla oli konttoreita lähes jokaisessa kadunkulmassa. Pankkiasiat hoidettiin kasvokkain, ja käteinen kulki tiskin kautta. Asiointi oli muodollista, eikä asiakas ja virkailija koskaan sinutelleet toisiaan.
”Nykyään moni jopa loukkaantuu, jos häntä alkaa teititellä”, Tilli naurahtaa.
Yksi ajan erikoisuuksista oli tupakka, hän muistelee.
”1970-luvulla tupakoitiin joka paikassa. Ei kysytty, saako tupakoida, vaan missä on tuhkakuppi.”
Konttorissa sai polttaa, mutta ei setään tiskillä. Monesta sekin tuntui oudolta ja ikävältä rajoitukselta.
Tilli valmistui ekonomiksi vuonna 1969 ja eteni nopeasti luottokamreeriksi luottosihteeristöön. Hänen tehtävänään oli varmistaa, että luottoasiat valmisteltiin, päätettiin, dokumentoitiin ja seurattiin pankin luottopolitiikan ja hyvän pankkitavan mukaisesti.
Työ oli vastuullista, koska 1970-luvun alun Suomessa luotonanto oli tiukasti säänneltyä ja niukkuuden ohjaamaa. Korot oli sidottu Suomen Pankin peruskorkoon, ja lainaa saatiin usein vain, jos oli etukäteen säästänyt. Luottoa ei siis herunut tuosta vain.
Pankkimaailma oli silti jo muutoksessa. Tilli muistelee, kuinka tilien hoito siirtyi manuaalisista kirjoista koneelliseen käsittelyyn.
”Ensimmäisenä kesänä sain palkan kirjekuoressa käteisenä, seuraavana se meni jo tilille.”
Myös itsepalvelu hiipi arkeen, kun Suomen ensimmäinen pankkiautomaatti avattiin vuonna 1978 Tampereen Yhdyspankin Hämeenkadun konttorissa.
”Sitä pidettiin erikoisena, että automaatti toimi reaaliajassa eli nosto veloitti tilin heti”, Tilli muistelee.
”Maailma oli tuolloin hyvin erilainen. En silloin osannut edes kuvitella tulevaa, saati sitä, että olisin saman työnantajan palveluksessa neljä vuosikymmentä”.
Nuori Harri Tilli sai jalansijaa pankkimaailmassa ja myös yhdistystoiminnassa.
”En ollut opiskelijana kovin aktiivinen, mutta valmistuttuani minut pyydettiin Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan (KY) taloustoimikuntaan”, Tilli kertoo.
Toimikunnassa istui kahden suuren pankin edustajat. Kun Yhdyspankin paikka vapautui, Tilli otti sen vastaan.
”Siitä avautui ovi syvemmälle ekonomiyhteisöön”, hän toteaa.
Pian Tilli löysi tiensä Helsingin Ekonomien pankkiekonomien kerhoon ja sen johtokuntaan. Nykytermeillä kyse on toimikunnasta, joka järjestää tapahtumia yhdistyksen jäsenille. Pankkiekonomit on nykyään eri yhdistymisen jälkeen osa Taloudentekijät -toimikuntaa.
”Helsingin Ekonomit oli erinomainen alusta tutustua kollegoihin, joista moni työskenteli pankkialalla. Siellä syntyi kontakteja muillekin aloille, Tilli muistelee alkuvuosiaan Helsingin Ekonomien toiminnassa.
Nämä verkostot osoittautuivat myöhemmin tärkeiksi, kun 1980-luvulle siirryttäessä pankkialan tempo kiihtyi ja suuret murrokset koskettivat myös Tillin uraa.
Verkostosta tukea kovissa paikoissa
Pankkitoiminta siirtyi 1980-luvulla askeleen kerrallaan markkinatalouteen. Sääntelyä purettiin, pääomamarkkinat avautuivat ja lainahanat avattiin. Suomessa alkoi kulutusjuhla, jollaista ei ollut aiemmin nähty.
”Suomalaiset alkoivat ottaa runsaasti valuuttalainoja ja kuluttaa ennennäkemättömällä tavalla. Myöhemmin se kostautui, kun markan devalvaatiot saattoivat yhdessä yössä kaksinkertaistaa velkataakan”, Tilli sanoo.
1990-luvun alussa ylikuumentuneen talouden kupla puhkesi. Luottotappiot kasvoivat ja pankkisektori joutui ahtaalle.
Säästöpankeille aika oli tuhoisa, mutta haasteita riitti myös Yhdyspankin Espoon konttoriryhmän johtaja Harri Tillille.
”Asiakkaat olivat vaikeuksissa ja vakuuksia jouduttiin realisoimaan. Silloin oli tärkeää toimia oikeudenmukaisesti: ei liian aikaisin, ei liian alhaisella hinnalla. Virheitäkin varmasti tapahtui, mutta parhaamme teimme”, hän toteaa.
Tillin uraan vaikutti merkittävästi myös vuosi 1995, jolloin Kansallispankki ja Yhdyspankki yhdistyivät Merita-konserniksi. Hänet nimitettiin Espoon aluejohtajaksi. Fuusio toi mukanaan konttorien sulkemisia ja irtisanomisia.
”Monien työntekijöiden kanssa kävin pitkät ja vaikeat keskustelut. En halunnut, että kukaan saisi tiedon työpaikan päättymisestä vain ilmoitusluonteisesti. Jälkikäteen katsoen tilanne hoidettiin olosuhteet huomioiden hyvin. Silti, jos joku eläkkeelle jäädessään sanoo, että en vaihtaisi päivääkään, niin minä voisin vaihtaa muutaman päivän”, hän toteaa.
Näinä aikoina Tilli sai tukea verkostoltaan, jonka hän oli rakentanut Helsingin Ekonomien kautta.
Yksi tärkeistä tukijoista ja tiukkojen paikkojen sparraajista oli viime vuonna menehtynyt ekonomi, kanslianeuvos Mikko Leppänen, johon Tilli oli tutustunut jo KY:ssä. Leppänen toimi ensin ylioppilaskunnan pääsihteerinä ja myöhemmin Suomen Ekonomiliitto SEFE:n (nyk. Suomen Ekonomit) toimitusjohtajana vuoteen 1994 eläköitymiseensä asti.
”Hän oli kärsivällinen, kuunteli ja antoi konkreettisia neuvoja siitä, miten eri tilanteissa kannattaa toimia. Pidän häntä mentorinani”, Tilli sanoo.
Tillin mukaan 1990-luvun alun kriisi ja pankkialan myllerrys olivat kovaa aikaa, mutta lopulta suunta kääntyi. Suomi lähti vahvaan nousuun ja talous kasvoi aina vuoden 2008 kansainväliseen finanssikriisiin saakka.
Tilli jäi eläkkeelle vuosituhannen vaihteessa. Pankkikonttorin asiakaspalvelijasta oli kuljettu pitkä matka: hänen viimeinen tittelinsä pankkimaailmassa oli Nordean Credit Control Finlandin yksikön johtaja.
”Olen ollut urallani sekä eturintamassa että töpinässä, hän naurahtaa. Asiakastyö ja ihmisten johtaminen olivat etulinjaa, suunnittelu ja maksuvalmiuden hallinta töpinää eli taustatyötä. Molempia tarvittiin, jotta pankki menestyi ja pysyi mukana muutoksessa ja kilpailussa.”
Pankkimaailma oli todella muuttunut neljässä vuosikymmenessä, hän toteaa.
”Eläkkeelle siirtyessäni esihenkilöni oli ensimmäistä kertaa nainen, ja hän oli paras kaikista esihenkilöistäni. Marja Nykänen toimii nykyään Suomen Pankin varapääjohtajana”.
Yhteys vanhaan työpaikkaan on vielä olemassa. Tilli toimii 1–2 kertaa kuukaudessa Nordean Pankkimuseon keikkaoppaana.
Yhdistystoimintaa eläkkeellä
Harri Tilli on vuosien varrella toiminut sekä Helsingin Ekonomien että Ekonomiliiton puheenjohtajana.
”Ekonomiyhdistysten tärkein tehtävä on ekonomien arvon kohottaminen. Siinä on onnistuttu hyvin”, hän toteaa.
Ekonomin arvo hänen mukaansa kasvaa jatkuvan oppimisen kautta, ja juuri sitä Helsingin Ekonomien runsas tapahtumakirjo tarjoaa. Toiminnan lomassa syntyvät verkostot avaavat ovia ja tuovat uusia mahdollisuuksia. Liiton tasolla ekonomit voivat puolestaan tuoda asiantuntemuksensa osaksi talouskeskustelua, Tilli kuvaa.
Tänä päivänä Tilli vaikuttaa Helsingin Ekonomien Konsuliklubin johtokunnassa sekä talous- ja rahoitustyöryhmässä. Suomen Ekonomeissa hän on liittoneuvoston puheenjohtaja.
”Näin voin antaa takaisin. Olen saanut yhteisöltä paljon ja haluan edelleen jakaa osaamistani sen hyväksi.”
Tillin mukaan myös eläkeläinen saa jäsenmaksulleen vastinetta.
”Jo pelkkä laaja tapahtumatarjonta tekee jäsenyydestä kannattavan. Meillä on valtava määrä tapahtumia liittyen vaikkapa tekoälyyn tai talouden uusiin ilmiöihin. Ne antavat varmasti paljon myös niille työelämän ulkopuolella oleville jäsenille, jotka haluavat pysyä ajassa kiinni”, hän toteaa.
Yhteisön voimaa on hänen mukaansa myös sukupolvien välisessä vuoropuhelussa. Tapahtumissa ja tilaisuuksissa käy kaikenikäisiä ekonomeja eri aloilta.
”Kun kokemus kohtaa tuoreen ajattelun, molemmat voittavat”.
Pitkän linjan ekonomikonkari muistuttaa nuorempiaan siitä, että vaikeina aikoina yhteisö kantaa. Ekonomi pärjää kyllä, mutta yhdessä pärjätään vieläkin paremmin.
Mitä monissa sopissa keitetty Tilli haluaa sanoa tänä vuonna valmistuvalle ekonomille, joka on ehkä huolissaan talouden alakulosta, geopolitiikan epävarmuudesta, ilmastonmuutoksesta tai vaikkapa tekoälyn vaikutuksesta työpaikkoihin?
”Usko tulevaisuuteen ja omaan vaikutusmahdollisuuteesi. Aina kaikki ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Vastaiskut ovat kokemuksia, joista oppii – ja asioilla on tapana kääntyä parempaan suuntaan”, hän sanoo.
Hetken hän vielä miettii ja lainaa presidentti Mauno Koivistoa: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
****
Harri Tilli
- Helsingin Ekonomien Konsuliklubin ja talous ja rahoitustyöryhmän jäsen, Suomen Ekonomien liittoneuvoston puheenjohtaja
- Toiminut aiemmin sekä Helsingin Ekonomien että Suomen Ekonomiliitto SEFE:n puheenjohtajana
- Kotoisin Helsingistä
- Valmistui ekonomiksi vuonna 1969
- Harrastaa musiikkia, teatteria ja lukemista sekä ”aktiivista joutenoloa”
- Vaikuttaa Jenny ja Antti Wihurin rahastossa ja Mannerheimin Lastensuojeluliitossa
- Noudattaa elämänohjetta, että liikunta on kuin panisi rahaa pankkiin