Ketkä rakentavat työelämästä saavutettavan?
Yhdenvertaisen ja saavutettavan yhteiskunnan kehittäminen on ollut ja on edelleen tavoitteena monissa yhteyksissä. Siitä on puhuttu digitaalisten palveluiden lakisääteisinä velvoitteina, organisaatioiden suunnitelmissa ja ohjeistuksissa, saavutettavuusasiantuntijoiden nimeämisenä, saavutettavuuskoulutuksissa ja -tapahtumissa, mediassa ja liiketoiminnassa. Samalla tietoisuus saavutettavuudesta on huomattavasti lisääntynyt viime vuosina. Tietoisuus ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan se pitää konkretisoida toiminnaksi ja eritoten osaamiseksi. Saavutettavuusosaamista voi kerryttää niin työssä, opiskellen, vapaa-ajantoiminnassa, harrasteyhteisöissä kuin omien ja läheisten kokemusten kautta. Tämä johtuu siitä, että saavutettavuudella on sekä fyysisiä, psyykkisiä että sosiaalisia ulottuvuuksia, joihin sisältyy erilaisia taitoja. Saavutettavan työelämän kehittämiseen tarvitaan ensinnäkin tahtoa ja tietoa. Sen lisäksi tarvitaan osaajia moninaisissa eri rooleissa – meitä kaikkia.
Tärkeällä käsitteellä on monta eri nimeä
Englanniksi saavutettavuudesta käytetään pääsääntöisesti käsitettä accessibility. Suomeksi siitä käytetään erilaisia ja osittain myös päällekkäisiä käsitteitä. Pääosin meille on vakiintunut jaottelu, jonka mukaan digitaalisen ympäristön yhteydessä puhutaan saavutettavuudesta ja fyysisen ympäristön yhteydessä esteettömyydestä. Lähikäsitteiksi saavutettavuudelle voidaan nähdä muun muassa inklusiivisuus, osallisuus, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys ja monimuotoisuus.
Työelämälle hyödyllistä olisi tulkita saavutettavuuden tarkoittavan laajasti fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön järjestämistä ja toteutumista niin, että jokainen voi ominaisuuksistaan riippumatta toimia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tässä yhteydessä fyysisellä saavutettavuudella tarkoitetaan tilaratkaisuja ja sähköisiä järjestelmiä, psyykkisellä saavutettavuudella asenneilmapiiriä kuten suhtautumista yhdenvertaisuuteen ja erilaisuuteen sekä sosiaalisella saavutettavuudella erilaisia saavutettavuutta edistäviä käytäntöjä. Jaottelu ei ole tarkka, vaan esimerkinomainen kuvaus saavutettavuuden moninaisuudesta.
Lainsäädännössä saavutettavuuden määritelmä löytyy digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetusta laista (306/2019) eli digipalvelulaista. Sen mukaan saavutettavuudella tarkoitetaan periaatteita ja tekniikoita, joita tulee noudattaa digitaalisten palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä, ylläpidossa ja päivittämisessä, jotta palvelut olisivat paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa. Sääntelyn tarkoituksen on edistää digitaalisten palvelujen ja sisältöjen saavutettavuutta ja parantaa erilaisten käyttäjien mahdollisuuksia käyttää palveluja yhdenvertaisesti. Vaikka digipalvelulaki asettaa vaatimuksia ennen kaikkea julkisille toimijoille, on sen peräänkuuluttama yhdenvertainen käyttökokemus olennainen kaikille yhteiskunnassa tuotetuille palveluille.
Saavutettavuusosaaminen työelämässä
Digipalvelulaki nosti myös selkeästi esille tarpeen saavutettavuusosaamiselle. Seuraavaksi eräiden tuotteiden esteettömyysvaatimuksista annettu laki (102/2023) tuo saavutettavuusvaatimusten piiriin lisää tuotteita kuten itsepalvelulla toimivat maksupäätteet, pankki-, matkalippu- ja lähtöselvitysautomaatit, tietokoneet ja niiden käyttöjärjestelmät ja sähköiset lukulaitteet. Lain tarkoituksen on edistää tällaisten tuotteiden esteettömyyttä ja jälleen osaltaan parantaa yhdenvertaisuutta. Lakia aletaan pääosin soveltaa 28. kesäkuuta 2025 alkaen. Uudella osaamisella on siten selkeä aikaraja.
Sääntely on ollut tarpeellista, sillä liian usein uusien palveluiden nopeassa kehityksessä ei ole pidetty huolta käyttäjien yhdenvertaisuudesta. Monissa työelämän keskeisissä toiminnoissa digitaalisista tuotteista ja palveluista on löytynyt esteitä, jotka ovat olleet käyttäjille samalla tavalla vaikeita kuin fyysisessä ympäristössä portaat pyörätuolin käyttäjälle. Ei ole syytä ajatella, että tällainen kehitys olisi kauttaaltaan tahallista. Todennäköisemmin ongelmat johtuvat osaamisvajeesta.
Saavutettavuusosaamisella voidaan ensinnäkin auttaa vastaamaan digitalisoitumiseen liittyviin huoliin. Huolta on kannettu esimerkiksi siitä, että kaikki eivät pysy työelämän kehityksessä mukana muun muassa erilaisten fyysisten rajoitteiden, kielellisten haasteiden, sairauksien, heikon taloudellisen tilanteen tai tietoverkkojen katvealueiden vuoksi.
Toiseksi, koska saavutettavuudessa on muitakin kuin digipalveluihin liittyviä ulottuvuuksia, on tärkeää pystyä tunnistamaan saavutettavuustarpeita ja kouluttaa saavutettavuusosaamista työelämän eri tarpeisiin. Koulutuksen ja laajan osallistamisen avulla varmistamme, että työelämän eri rooleissa toimii ammattilaisia, jotka tunnistavat saavutettavuushaasteita ja osaavat osaltaan puuttua niihin. Hienoa saavutettavuudessa on, että jokaisella on mahdollisuus kehittää sitä ja kehittyä itsekin. Saavutettava työelämä myös palvelee meitä kaikkia. Monet innovaatiot on aluksi suunniteltu vastaamaan erityisryhmien haasteisiin, mutta niistä on nopeasti tullut kaikille käyttäjille mieluisia ja täten suosituimpia ratkaisuja.
Saavutettavuusosaamiseksi voidaan ajatella sellaiset tiedot ja taidot, joiden avulla ymmärretään saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden tarpeita. Ne auttavat tunnistamaan saavutettavuustarpeet niin fyysisessä, psyykkisessä kuin sosiaalisessakin ympäristössä. Näitä tietoja ja taitoja voidaan kerryttää esimerkiksi koulutuksella, työ-, opiskelu-, vapaa-ajantoiminta- ja harrasteyhteisöjen jäsenten osaamisten jakamisella sekä läheisten ja omien kokemusten kautta. Tärkeää on henkilön oppimiskyky ja -halu.
Saavutettavuus liittyy kiinteästi erilaisissa selvityksissä esille nostettuihin tulevaisuuden työelämätaitoihin: Saavutettavuuden huomioiminen mahdollistaa tiedon ja palveluiden tarjoamisen yhdenvertaisesti kaikille ja on siten asiakaslähtöistä palveluiden kehittämistä. Saavutettavuuden huomioiminen kiinnittyy myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, erityisesti ihmisarvoiseen työhön, eriarvoisuuden vähentämiseen ja oikeudenmukaisuuteen liittyviin tavoitteisiin. Saavutettavuuden huomioimisessa tarvitaan ongelmanratkaisun ja tiedon arvioinnin taitoja ja erityisesti digitaalisen ympäristön saavutettavuuden parantamisessa monipuolista digitalisaatioon liittyvää osaamista. Saavutettavuuden huomioiminen parantaa yhä useamman ihmisen mahdollisuuksia toimia itsenäisesti työssä ja muilla elämänalueilla ja halutessaan kehittää omaa osaamistaan ja osallistua muiden osaamisen kehittämiseen.
Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan saavutettavuusasiantuntijoita. Jokaisen ei kuitenkaan tarvitse olla tässäkään asiassa kokonaisasiantuntija. Se tuskin olisi edes mahdollista ottaen huomioon saavutettavuuden monet ulottuvuudet. Kysyntää tulee kuitenkin olemaan tiedoille ja taidoille, jotka auttavat tunnistamaan saavutettavuuteen liittyviä tarpeita. Ja ennen kaikkea tekijöille, jotka osaavat omassa roolissaan konkreettisesti toimia saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Aktiivista keskustelua tulee jatkaa siitä, miten osaamista voidaan nyt jo tunnistaa ja hyödyntää, ja miten sitä vahvistetaan tulevaisuutta varten.
Kirjoittajat:
Sari Korhonen, HTM, Lehtori, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
Jenni Torikka, KTT, Asiantuntija, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Ekonomiyrittäjät
Sari Korhonen on ammattikorkeakoulun juridiikan lehtori ja oikeustieteen väitöskirjatutkija aiheenaan Oikeudellisen tiedon saavutettavuus. Sari toimii yrittäjänä digitalisaation parissa ja auttaa mm. startup-yrityksiä kasvun luonnissa. Sari on kerryttänyt asiantuntijuuttaan useita vuosia liike-elämän eri alueiden johto- ja kehitystehtävissä ja panostaa erityisesti ihmiskeskeisen digitalisaation positiivisten vaikutusten hyödyntämiseen.
Jenni Torikka on ammattikorkeakoulun saavutettavuuden asiantuntija ja osallistuu laaja-alaisesti saavutettavuuden edistämistyöhön organisaatiossa. Jenni kehittää aktiivisesti osaamistaan saavutettavuuden eri osa-alueilla ja on kiinnostunut erityisesti digitaalisen ympäristön saavutettavuudesta. Jennillä on vahva tausta yrittäjyydessä; hän on väitellyt kauppatieteiden tohtoriksi franchiseyrittäjyydestä, tutkinut yrittäjyyttä kaksikymmentä vuotta ja työskennellyt tutkijanuran ohessa yrittäjänä erityisesti franchisingin parissa. Jenni on myös toiminut useita vuosia HEKO:n Ekonomiyrittäjien johtokunnassa.