Oman elämänsä toimitusjohtaja

Teksti: Asta Sjöblom

Kuvat: Laura Oja

 

Virve Groning rohkaisee yhdistämään opintoja, töitä ja luottamustehtäviä – sekä toteuttamaan niissä omia arvojaan.

 

Helsingin Ekonomien luottamustehtävissä toimineiden kerhon, Konsuliklubin johtokunnan jäsen Virve Groning sukkuloi aktiivisesti tapahtumajärjestelyjen estradeilla. Puhujakontaktit, tervetulohalaukset ja spiikkaukset sujuvat vuosien kokemuksella.

 

Tuoreen sukunimensä ääntämisohjetta kysyvälle hän vastaa nauraen, että jokainen voi lausua sen miten haluaa, ja hän käyttää sitten suosituinta tapaa.

 

”Groooning, ehkä. Tein 400 vuoden aikamatkan taaksepäin ja otin suvun vanhan nimen uudestaan käyttöön. Meidän sukututkimuksemme ulottuu 1600-luvun Saksaan.”

 

Kantapään kautta

”Työelämä vei jo yläasteikäisenä, ja kun on halukas oppimaan ja tekemään, sai vähä kerrallaan uusia tehtäviä. Iltaisin joukko teinejä pyöritti Sokos-tavarataloa, ja siinä oppi kokonaisuuksia. Sain esimerkiksi tehdä täydennysostoja ja inventaariota, jotka ovat yrityksen taseessa näkyviä tietoja ja jotka vaikuttavat yrityksen arvoon.”

 

”Olen ollut onnekas: meidän ikäpolvemme hyväksyttiin jo nuorella iällä töihin. Silloin sallittiin työpaikalla oppiminen ja kokeneemmilla oli aikaa ohjaamiseen. Nykyään on vaativampaa niin työssä käyvillä kuin sinne pyrkivilläkin. Vaaditaan, että työelämään tullaan valmiina, vaikka tiedämme, että jostain täytyy aloittaa.”

 

”Kun itsekin palkkaan työntekijöitä ja hallituksen jäseniä, olen kiinnostunut kuulemaan, mitä toinen on oppinut aiemmista tehtävistään, ja miten hän arvioi omia tekemisiään ja ryhmässä toimimista.”

 

Asiakaspalvelu ja kaupan ala kiinnostivat, ja Groning huomasi tarvitsevansa lisäoppia. Työn rinnalla suoritetut Markkinointi-instituutin tiedottajatutkinto, tradenomiopinnot ja MBA-tutkinto antoivat eväitä tulevaan.

 

MBA-opinnoissaan hän innostui etenkin liiketoiminnan etiikan moduulista, josta on sittemmin ollut hyötyä hyvän hallinnon sekä maineen- ja riskienhallinnan käytäntöjä soveltaessa.

”Eettinen näkökulma on ollut vahvasti läsnä luottamustehtävissäni.”

 

Helsingin Ekonomeissa ja Suomen Ekonomeissa Groning on saanut hallitus- ja nimitysvaliokuntapaikkoja. Lisäksi hän on ruotsinkielisen ekonomiyhdistyksen, Niordin jäsen.

”Kerhoissa pääsee järjestämään ammatillisesti ja sosiaalisesti kutkuttavia tapahtumia ajankohtaisista aiheista, verkostoitumaan ja kehittämään pelisilmää.”

 

Kyltereitä ja ekonomikollegoita hän kannustaa harkitsemaan yhdistysten ja yritysten pro bono -tehtäviä ei niinkään välittömän hyödyn, kuin arvomaailman ja oman kiinnostuksen pohjalta.

 

”Niistä versoaa usein uusia aloitteita ja uutta suuntaa. Ajattelen niin, että alussa maksan itse toiminnasta aiheutuvat kulut, seuraavassa vaiheessa minun kuluni maksetaan, ja myöhemmin maksetaan jotain muutakin.”

 

 

Tuulta päin

Nykyisessä työpaikassaan UFF:ssä kierrätyksen, globaalin kehityksen ja ilmastotavoitteiden parissa Virve Groning on työskennellyt jo 26 vuotta.

 

”Olin talossa tiedotustehtävissä, kun minua pyydettiin toimitusjohtajaksi. Pyysin hieman miettimisaikaa, koska viihdyin viestinnässä ja halusin pohtia, mitä johtaminen konkreettisesti sisältää ja vaatii. Ymmärsin ilman muuta, että tässä on ammatillisen kehittymisen paikka, sopivasti haastetta sekä mahdollisuus vaikuttaa.”

 

UFF:n toimitusjohtajan pestiä Groning on hoitanut yhtäjaksoisesti vuodesta 2000 lähtien, lukuun ottamatta 10 kuukauden äitiys- ja vanhempainvapaajaksoa. Päivätyö palkitsee ja lomittuu kalenteriin kulloistenkin luottamustehtävien kanssa.

 

”Monet tekevät samanaikaisesti useampaa työtä, opiskelevat ja käynnistelevät yritystoimintaa. Se voi olla valtavan inspiroivaa ja hedelmällistä. Olen tottunut siihen, että on useita toimeksiantajia, ja samalla olen osa-aikaisesti toiminut yrittäjänä. Ennakointia, logistiikkaa ja tasapainoilua se tietysti vaatii. Kaikki vastuut eivät kuitenkaan ajoitu päällekkäin eivätkä vaadi samanaikaista paneutumista.”

 

”Minulle tämä on elämäntapa, ja tekee elämästä mielenkiintoisen ja rikkaan. Tärkeää on tehdä valintoja ja merkityksellistä työtä.”

 

 

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Ekonomien lehdessä 5/2018 sivuilla 20-21.