VERKOSTOJEN VOIMAA

Kirjoittaja: Matti Lepistö
Kuvat: Henni Hyvärinen

 

Ritva Nyberg on ollut vuosikymmenien ajan Helsingin Ekonomien jäsen. Nyt eläkeläisenä hän ottaa kaiken irti jäsenyydestä.

 

Seurue odotti oven ulkopuolella. Vastavalmistunut ekonomi Ritva Nyberg astui ulos Helsingin kauppakorkeakoulun juhlasalista. Hänelle ojennettiin ruusu ja liittymislomake. ”He antoivat lapun ja kertoivat, että nyt tuoreen ekonomin pitäisi liittyä tällaiseen yhdistykseen. Nimi vain alle”, Nyberg muistelee naurahtaen. Vastavalmistuneita ovella odotelleet henkilöt olivat Helsingin Ekonomien eli Hekon ”värvääjiä”. Elettiin vuotta 1970. ”Silloin oli täysin selvää, että kaikki valmistuneet liittyvät Hekoon. Värvääjät hoitivat silloin sen homman hyvin”, hän toteaa. Siitä päivästä lähtien Nyberg on ollut ekonomiyhteisön jäsen. Hän kertoo, että Helsingin Ekonomit ovat olleet jopa hämmästyttävällä tavalla läsnä hänen uransa kaikissa vaiheissa. Nyt yhdistystoiminta tuo mieluista tekemistä ja merkityksellisiä kohtaamisia eläkeläiselle.

KAUPPAKORKEAKOULUUN PIENEN MUTKAN KAUTTA

Ritva Nybergin tie kauppatieteiden pariin ei ollut suoraviivainen. Ylioppilaaksi valmistuttuaan hän aloitti kielten opinnot Helsingin yliopistossa, mutta vuoden jälkeen hän alkoi epäillä valintaansa. Hän opiskeli siellä vuoden, mutta homma ei
tuntunut omalta.”Mieleeni tuli ajatuksia, oliko kielten opettajan ura oppikoulussa todella kutsumukseni? En ollut varma, haluaisinko olla opettaja loppuelämäni.” Nybergiä kiinnosti maailman tapahtumat ja ala, joka avaisi ovia moniin eri suuntiin. Hän pohti, mikä
tutkinto tarjoaisi laajimmat mahdollisuudet ilman, että se määrittelisi hänen urapolkuaan liian tarkasti. Silloin mieleen tuli kauppakorkeakoulu. Hän ajatteli, että ekonomin tutkinto olisi tarpeeksi laaja antaakseen mahdollisuuksia käytännössä mihin tahansa työelämässä. Hän otti ratkaisevan askeleen ja vaihtoi Helsingin yliopiston kieliopinnot kauppakorkeakouluun. Tuohon aikaan sisään pääsi hyvillä lukion papereilla, ja lisäpisteitä sai työkokemuksesta. Sitä Nybergille oli kertynyt monista kesätyöpaikoista.”Päätös oli oikea ja kauppakorkeakoulun ansiosta sain tehdä mieluisan ja mielenkiintoisen työuran”, hän toteaa.

”Tuohon aikaan töitä oli hyvin tarjolla vastavalmistuneille. Kauppakorkeakoululla oli ilmoitustaulu avoimista työpaikoista. Lisäksi Helsingin Ekonomit tarjosi työnvälityspalvelua ja verkostoja, joiden kautta työpaikkoja oli helppo kysellä. Valmistuttuaan hän sai heti töitä sairaalatarvikkeita maahan tuovalta Instrumentariumilta. Nybergistä tuli yrityksen ulkomaan kirjeenvaihtaja. ”Yritys kävi kauppaa ympäri maailmaa. Alalla englanti oli ykköskieli ja saksa toinen. Hallitsin molemmat, joten käänsin työkseni kauppaa käyvien kirjeitä ja telefakseja. Nykyään tällainen työ on harvinaista, mutta tuolloin kaikki eivät osanneet kieliä niin hyvin”, Nyberg muistelee.

Työelämä on muuttunut muutenkin tästä. ”Siihen aikaan oli yleistä, että kauppakorkeakoulusta naiset menivät toimistotöihin ja miehet esimiestehtäviin. Sitä ei tullut silloin ihmeteltyä, koska se oli aika normaali käytäntö. Nythän sellainen tuntuu hassulta”, Nyberg toteaa. Työpaikoilla oli 1970-luvulla muodollista. ”Kaikki teitittelivät toisiaan. Kun sinuttelu yleistyi Suomessa, oli teitittelystä hankala päästä eroon. Piti tosissaan yrittää muistaa sinutella esimiehiä ja työkavereita”, Nyberg naurahtaa. Hän muistaa uransa alkuvaiheilta myös epämiellyttävän muiston: konttorilla leijaili jatkuvasti tupakansavu. ”Soittelin ulkomaille ja monet samassa huoneessa olleet työkaverit polttivat tauotta. En itse polttanut, joten se oli tukalaa.” Hyvänä asiana noilta ajoilta Nyberg mainitsee sitoutumisen työpaikkaan. ”Oli täysin tavallista työskennellä kymmeniä vuosia samassa yrityksessä. Se loi yhteishenkeä ja samaan hiileen puhaltamista. Siihen aikaan työpaikalla syntyi ihmissuhteita työkavereihin ehkä eri tavalla kuin nykyään, jolloin työpaikkaa vaihdetaan jopa muutaman vuoden välein. Varmasti yrityskin hyötyi, kun työntekijät olivat sitoutuneita työpaikkaansa”, hän pohtii.

 

MENTOROINTIA MAAILMALLE

Ritva Nybergin elämässä alkoi uusi vaihe, kun hänen aviomiehensä kutsuttiin pankinjohtajaksi Rovaniemelle. Perhe hyvästeli Helsingin ja suuntasi Lappiin. ”En tuntenut Rovaniemeltä ketään, joten se oli hyppy tuntemattomaan. Nopeasti oivalsin, että Lapin Ekonomien kautta voisin verkostoitua paikallisten kanssa ja mahdollisesti löytää uuden työpaikan.” Näin lopulta kävi. Nyberg aloitti opettajan työn Rovaniemen kauppaoppilaitoksessa. ”En olisi tätä työtä löytänyt ilman ekonomiverkostoja”, hän toteaa. ”On tosin ironiaa, että päädyin lopulta opettajaksi. Siihen työhön en nimenomaan halunnut”, hän naurahtaa. Hän toimi myös Lapin Ekonomien hallituksessa. Rovaniemellä hän opetti kolmisen vuotta kieliä opiskelijoille, kunnes perhe palasi Helsinkiin. Nyberg hakeutui jälleen Helsingin Ekonomien tapahtumiin. Siellä hän sai vihiä, että Suomen Liikemiesten Kauppaopisto etsi opettajaa. Nyberg sai jälleen työtä verkostonsa kautta.

Opettajan ura ei kuitenkaan ollut edelleenkään hänen kutsumuksensa, joten hän aloitti melko pian uuden työpaikan etsimisen. Parin vuoden kuluttua hänestä tuli Pienteollisuuden Keskusliiton messuorganisaation toiminnanjohtaja. Täältä hänet kutsuttiin vuonna 1995 perustetun Naisyrittäjyyskeskuksen toimitusjohtajaksi. Siinä tehtävässä hän viihtyi eläkeikään asti. Naisyrittäjäkeskuksessa Nyberg sai tehtäväkseen kehittää uusia toimintamalleja, joilla naisyrittäjyyttä edistetään. Tätä vaati myös Euroopan unioni, johon Suomi oli juuri liittynyt. ”Siihen aikaan naisten yrittäjyys oli harvinaisempaa, joten ministeriöstä tuli ukaasi, että meidän tulee kehittää uusia toimintatapoja ja keinoja innostaa ja tukea naisia yrittäjiksi. Saimme rahoitusta ja ryhdyimme ideoimaan”, hän muistelee.

Jälleen kerran ekonomiyhteisöstä oli konkreettista hyötyä. ”Olin ollut Suomen Ekonomien ensimmäisessä mentorointiohjelmassa mentorina. Sain ajatuksen, että tämähän voisi toimia myös yrittäjille. Kehitimme naisyrittäjyyden edistämiseen sopivan toimintamallin, jossa kokenut yrittäjä auttaa aloittelijaa. Se sai todella suuren suosion”, Nyberg kertoo. Mentorointiohjelmat täyttyivät toinen toisensa perään. Lopulta Naisyrittäjyyskeskus ja Nyberg saivat toimintamallista Best practice -palkinnon EU:lta. ”Sen jälkeen matkustelin ulkoministeriön lähettämänä paljon eri puolilla maailmaa esittelemässä mallia. Kävin Euroopan maiden lisäksi esimerkiksi Marokossa, Mosambikissa ja Namibiassa.” Malli kopioitiin useaan maahan. Nyberg kertoo saavansa yhä viestejä ihmisiltä, joiden elämän ja uran hänen luomansa mentorointiohjelma on muuttanut. ”Tuntuu hyvältä kuulla, että omalla työllä on ollut todellista merkitystä”, Nyberg toteaa.

Nyt hän muistelee lämmöllä menneitä vuosiaan ja niitä monia vaiheita, joissa ekonomiyhteisö on ollut tukena ja auttanut häntä löytämään uusia suuntia uralla. Nyberg haluaa välittää nuorille viestiä, että urapolku voi olla monivaiheinen ja täynnä yllättäviäkin käänteitä, joissa ekonomiyhdistyksestä voi olla merkittävää hyötyä. ”Olkaa avoimia urapolkunne monivaiheisuudelle ja hyödyntäkää ekonomiyhteisön tarjoamia mahdollisuuksia. Verkostojen voima on valtava. Niiden kautta voi löytää uusia työpaikkoja, mentorointia ja saada tukea silloin, kun sitä eniten tarvitsee”, hän toteaa.

 

TOIMINNAN TEKIJÄKSI

Eläkkeelle vuonna 2009 jäänyt Ritva Nyberg halusi ehdottomasti jatkaa jäsenyyttä Helsingin Ekonomeissa. ”Viimeiset vuodet työelämässä olivat olleet kiireisiä, koska matkustin paljon. Olin aina maksanut jäsenmaksuni, mutta tapahtumissa en oikein kerennyt
käymään. Eläkkeellä aikaa on enemmän, joten päätin ottaa kaiken irti toiminnasta”, hän muistelee. Juuri noihin aikoihin Helsingin Ekonomeihin perustettiin Päiväklubi, joka järjestää pääasiassa päiväsaikaan tapahtuvia tilaisuuksia. Näissä tapahtumissa käy paljon eläkeläisjäseniä. Nyberg osallistui Päiväklubin ensimmäiseen tapahtumaan ja teki siellä ilahduttavan havainnon. ”Siellä oli vanhoja tuttuja, joita en ollut tavannut kiireisten työvuosien aikana. Nyt hekin olivat jääneet eläkkeelle ja hakeutuneet Helsingin Ekonomien toimintaan. Monet heistä olin nähnyt viimeksi opiskeluvuosina. Ystävyys jatkui tauon jälkeen.”

Nykyisin hän toimii Päiväklubin puheenjohtajana. Päiväklubi järjestää kaikille Helsingin Ekonomien jäsenille avoimia yritysvierailuja, esitelmä-, keskustelu- ja virkistystilaisuuksia. Tänä vuonna Päiväklubi on käynyt katsomassa teatteria, balettia ja oopperaa. Toimikunta on järjestänyt myös matkan Paimion parantolaan ja tutustumisen Helsingin väestönsuojelumuseon. Yritysvierailuja on tehty muun muassa Pauligille ja Lidliin. Vuoden yksi kohokohdista on Päiväklubin perinteinen kesäristeily Helsingin edustalla. ”Koen erittäin tärkeäksi sen, että eläkkeellä pysyy aktiivisena ja yhteydessä ekonomiyhteisöön myös työuran jälkeen. Tapahtumien kautta pysyy ajan tasalla asioista. Tietenkin myös ihmisten tapaaminen on äärettömän tärkeää, on kyse sitten vanhoista kavereista tai uusista tuttavuuksista”, hän kertoo.

 

RITVA NYBERG

• Päiväklubin puheenjohtaja, eläkeläinen
• Helsingin Ekonomien hallituksen jäsen 1986–89
• Kotoisin Helsingin Kalliosta
• Perheeseen kuuluvat aviomies ja poika, joista molemmat ovat ekonomeja
• Isoäiti kahdelle lapsenlapselle
• Kiinnostunut maailman tapahtumista ja kulttuurista
• Saa virtaa toisten ihmisten tapaamisesta ja yhteisöllisestä tekemisestä ja liikunnasta
• Tunnetaan Suomessa ja maailmalla mainetta niittäneestä naisyrittäjien mentorointiohjelmasta