Helsingin Ekonomien vuosijuhlaseminaari
Teksti: Asta Sjöblom
Kuvat: Henni Hyvärinen
Helsingin Ekonomien vuosijuhlaseminaari 21.3. houkutteli noin 100 ekonomiosaajaa keskustelemaan työelämän murroksesta, osaamisen jatkuvasta kehittämisestä ja siitä, miten yritysten taloudellinen menestys ja kestävä kehitys yhdistetään. Haastattelimme myös viittä ekonomijäsentä heidän omakohtaisista kokemuksistaan ja näkemyksistään paneelin teemoihin.
Tervetulosanoissaan Helsingin Ekonomien puheenjohtaja Jukka-Pekka Kokkonen kannusti jäseniä vaikuttamaan yhdistyksen toimintaan entistäkin enemmän.
Myös HRM Partnersin toimitusjohtaja Paula Kilpinen alustuksessaan näki yksilön ja verkostojen vaikutusmahdollisuuksien kasvavan:
”Pitkät lineaariset urat alkavat olla entistä harvinaisempia. Työurat muistuttavat ennemminkin portfolioita, joissa punainen lanka on merkityksellisyys. Valintoja tehdään sen pohjalta, jolloin erilaisten verkostojen ja alustojen rooli kasvaa.”
”Organisaatiot, rakenteet ja kulttuuri muuttuvat, johtajuutta haetaan mistä vaan. Se ei ole vain se oma johtaja, vaan se, joka puhuu sinulle merkityksellisistä asioista. Itseorganisoitumisen tarve haastaa hierarkiaa. Strategian kirjoittaa vaikka yhdessä yössä – vaikeampaa on saada se strategia elämään, löytää talentit, tukea strategiaa viestinnällä ja rakentaa organisaatiokulttuuria.”
Kilpinen kertoi rekrytoinneissa yhä useamman kysyvän, mitä muutakin kuin taloudellisia tuloksia yritys haluaa tehdä, sillä jokainen haluaa olla osa jotain suurempaa.
”Digin ja tekoälyn tuoma työelämän murros haastaa sekä johtamisen että osaamisen. Meidän on jatkuvasti haastettava itseämme elinikäiseen oppimiseen, kuten Helsingin Ekonomit tekee.”
Kenellä on vastuu?
Panelistit – Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Minna Halme, KPMG:n yritysvastuuasiantuntija Jenna Hytti, opiskelija ja Aalto-yliopiston kauppatieteiden ylioppilaiden hallituksen jäsen Antti Perttula, sekä Akavan yhteiskunta-asioiden päällikkö Vesa Vuorenkoski – ja juontajana toiminut Peter Nyman panivat ravintola Sipulin lasikaton koetukselle.
Vuorenkoski pyysi miettimään tarkkaan yksilön, yhteiskunnan ja yritysten rooleja kyvykkyyksien kehittämisessä. Hän peräsi työnantajien vastuuta siitä, että työelämässä olisi mahdollisuus parantaa osaamistaan.
Myös Perttula korosti yritysten vastuuta jatkuvassa oppimisessa: ”Viiden vuoden kouluttautuminen ei enää riitä, mutta kun pohja on hyvä, perehdytyskin on helpompaa.”
”Katsooko suomalainen koulutuspolku riittävästi eteenpäin? Lukiossa oppi jopa niistä aineista, joista ei ollut kiinnostunut, mutta kauppakorkeassa on todella voimakas pääaine- ja erikoistumisylpeys verrattuna muihin pohjoismaisiin korkeakouluihin esimerkiksi Kööpenhaminassa ja Tukholmassa, joissa on tuplasti yhteisiä opintoja”, Perttula huomautti. ”Aalto-yliopistossa olisi ihan jäätävät mahdollisuudet yhdistellä teknisiä ja taideaineita. Myös startup-kulttuuri on tosi hyvä.”
Halme komppasi lisää poikkitieteellisiä maisteriohjelmia, ja Vuorenkoski joustavampaa, yleistaitoisempaa korkeakoulutusta:
”Enemmän sitä, että otetaan haltuun globaaleja trendejä, jotka nähdään jo kaukaa tulevan. Kun globaalisti mietitään, missä kehitetään niitä teknologioita, joilla todella iso työelämän murros tullaan tekemään, Suomella on valinnan paikka: halutaanko olla kehittäjien vai soveltajien puolella? Jos parasta sosiaaliturvaa on kiinnittyä yhteiskuntaan, olisi investoitava paljon enemmän, että oltaisiin eturintamassa teknologiaa kehittämässä.”
Avoimin kortein
Hytti peräsi yritysten kesken vertailukelpoisia mittareita, sekä muutakin kuin taloudellista dataa liiketoiminnasta ja kestävästä kehityksestä, jotta voisimme kuluttajina ja sijoittajina vertailla yrityksiä helpommin keskenään. ”Avattaisiin raportoinnissa ja viestinnässä, mitä yritysvastuuseen liittyviä toimia yritys ottaa huomioon jo strategiatasolla.”
“Yritysvastuukentällä tehdään paljon todella hyvää työtä, josta monella muulla maalla olisi mahdollisuus ottaa mallia. Yritykset voisivat myös laajentaa yritysvastuutyötään koskemaan enemmän koko arvoketjuaan. Vaikka oma toiminta ja lopputuotteen tehtaat ovat esimerkiksi Euroopassa, niin raaka-aine saattaa olla peräisin todella herkältä alueelta kehittyvistä maista ja kulkeutua monen välikäden kautta. Suomessa ei myöskään puhuta vielä ainakaan julkisesti tuotteiden vastuullisesta myynnistä, eli miten seurataan sitä, keille myydään, ja kuinka minimoidaan riskejä, ettei tuote joudu sellaiseen käyttöön, joka ei sovi oman yrityksen arvoihin.”
Halme huomautti, että kun kestävän kehityksen toimenpiteet ovat järkeviä pitkällä aikavälillä, mittaaminen kvartaalitaloudessa on pulmallista. Hän toivoi vastuullisuuskeskusteluun nostettavan myös sitä, millaisella viestillä yritykset lobbaavat.
Vuorenkoski ennakoi, että arvojen moninaistuessa yrityksillä on vakava paikka: ”Kun maailmassa kaikki on avoimempaa, työnhakijat tietävät yrityksistä enemmän kuin yritykset itse kertovat. Vastuullisuudesta on tulossa suurimpia liiketoimintoja, ja rehellisyys on yksi keskeisimmistä arvoista. Myös päätöksentekijöiden on saatava oikea kuva vastuullisuuden oikeasta tasosta.”
Ota kaikki irti
Simo Koivisto-Rajala valmistui Turun kauppakorkeakoulusta 2015, ja työskentelee nyt Nordean HR:ssä Reward Partnerina.
”Työn murroksessa kannattaa olla ensimmäisten joukossa tai jää viimeiseksi. Kun mahdollisuus syntyy, on oltava halukas ottamaan se, vaihtamaan töitä ja oppimaan uutta. Avainosaamista on olla avoin ja joustava.”
Hänkin lähti 2013 opiskelijavaihtoon Intiaan, Turun yliopiston kumppaniyliopistoon Kalkuttan kauppakorkeakouluun. ”Siellä linkki yritys- ja työelämään on vahva, kukaan ei valmistu tyhjän päälle. Joka lukuvuoden päätteeksi kampuksella on isot rekrymessut, jonne firmat tulevat.”
”Ennakkoluulottomasti ja erilaisessa kulttuurissa, itse outolintuna kansainvälisessä ympäristössä toimiminen oli henkilökohtainen kasvutekijä. Kannustan siihen suuntaan. Koen erilaiset ihmiset ympärillä vahvuutena enkä hankaloittavana asiana.”
Koivisto-Rajala korostaa, että korkeakoulutettuja on ympäri maailmaa, ja erottuakseen kannattaa valita erikoisempia kokonaisuuksia – kurssivalikoimasta, työelämästä sekä sen ulkopuolisesta toiminnasta. ”Opiskellessa mahdollisuudesta kannattaa ottaa kaikki irti!”
Työuralla hyvä taito olisi tunnistaa ne työt ja organisaatiot, joista pitää, ja nähdä matka sinne ikään kuin puolapuita pitkin. ”Joskus pitää liikkua sivulle, että pystyy kiipeämään ylöspäin.”
Yli rajojen
Saatuaan maisterin paperit Pietarin kauppakorkeakoulusta 2012, Aleksandra Tabunova muutti Suomeen opiskelemaan ja valmistui Hankenilta 2015 rahoitus pääaineenaan. Myös opiskelijavaihdossa Renmin-yliopistossa Pekingissä hän perehtyi rahoitukseen ja liiketoimintaan.
Nyt Tabunova työskentelee Nordeassa Business Developerina, minkä lisäksi tehtävärajat ylittävät kompetenssit tuottivat hänen joukkueelleen Nordea Hackathon 2018 -voiton.
”Keskustelemme osaamisen kehittämistarpeista esimieheni kanssa neljännesvuosittain. Vaikka koulutustaustani on rahoitus, työskentelen nyt IT:hen liittyvien asioiden parissa. Olen kiinnostunut oppimaan lisää etenkin markkinoiden trendeistä, kysynnästä ja datasta.”
Kun kaikki on mahdollista
Wärtsilän Learning and Development Managerina maaliskuussa aloittanut Sanna Rosendahl varmistaa työssään strategisten osaamisten ja kyvykkyyksien kehittymisen organisaatiotasolla.
”Oma taustani on markkinoinnissa ja liiketoiminnan kehittämisessä, ja hyppäsin nyt ensimmäistä kertaa HR-funktioon. On äärimmäisen mielenkiintoista, miten työn voi muotoilla, ja miten työnantaja antaa sitä muotoilla – se kertoo organisaatiosta valtavasti. Pystyn myös tuomaan omaa näkökulmaa ruohonjuuritason bisneksestä.”
Perehdytyksen lisäksi hän sai henkilökohtaisen buddyn puoleksi vuodeksi, eräänlaisen kummin talon sisällä. Työssäoppimisessa on käytössä myös job shadowing sisäisten ja kumppanien verkostoissa. ”Saa olla kärpäsenä katossa havainnoimassa ja oppimassa.”
Rosendahlia motivoivat erityisesti kansainvälisyys, monipuolisuus ja skaala, jolla töitä tehdään. ”Meillä on 19 000 työntekijää ympäri maailmaa, jolloin yksilön, tiimien ja organisaation osaamistarpeet ovat valtavan erilaisia. Koulutuksen ei kuitenkaan tarvitse olla aina tutkintoon tähtäävää. Suurin osa oppimisesta tapahtuu töissä – tämän lisäksi on avointa verkko-opetusta ja seminaareja. Kun puhutaan elinikäisestä oppimisesta, sekin mitä harrastat vapaa-ajalla, lisää tietoisuutta ja ruokkii kokonaisuutta. Omassa roolissani olennaista on koulutuksen tavoitteellisuus: nähdä, mikä on haluttu ja toteutuva vaikutus, mihin siinä pyritään.”
Megatrendit koskettavat Wärtsilää monella tasolla. ”Meillä kestävästä kehityksestä puhutaan päivittäin, ihmiset ottavat sen tosissaan. On mahtavaa nähdä, kuinka voimakkaasti firman tarkoitus elää.”
Työnsä ohella Sanna Rosendahl jakaa osaamistaan myös mentorina Suomen Ekonomeissa.
Onni on edessäsi
Markkinointi pääaineenaan Vaasan yliopistosta 2013 valmistunut Anna Figur tuli vuosijuhlaseminaariin erityisen hyvästä syystä. Hän jatko-opiskelee Aalto-yliopistossa vastuullisuusviestintää ja palvelumuotoilua avoimen yliopiston kautta.
Sitä varten hän pyysi opintovapaata projektipäällikön työstään Valve markkinointitoimistossa. ”Esimieheni piti ideaa kiinnostavana. Arvostan sitä, että työnantajani suhtautui erittäin positiivisesti kolmen kuukauden vapaaseeni.”
Avoimen yliopiston vastuullisuuskursseja on rajallinen määrä, ja kurssipaikat menivät hetkessä.
”Kun on välillä poissa hektisestä työympäristöstä, se vapauttaa ajattelua kiinnostaviin juttuihin. Kestävä kehitys on aiheena niin laaja, ettei päivittäisessä pyörityksessä ehkä jää aikaa miettiä, miten meidän pitäisi muuttaa kulutustottumuksiamme.”
Figur pohtii myös, miten kestävä pohja taloudellisesti rakennetaan. “Yritysten pitäisi hyväksyä, ettei jatkuva kasvu ole kestävä tapa toimia. Ei riitä, että parannamme olemassa olevia prosesseja ja systeemejä, vaan on kehitettävä ihan uusia.”
”Yritän itsekin löytää mielihyvää muustakin kuin suunnittelemalla seuraavaa lomamatkaa. Rakentaa omaa elämää niin, etten osta vain ostamisen vuoksi, ja ettei tarvitsisi aina matkustaa toiselle puolelle maailmaa löytääkseen onnen.”
Kuuntele verkostoja
Seminaarin kysymykseen, kenellä on vastuu elinikäisestä oppimisesta, väitöskirjaansa viimeistelevällä Markku Talviolla on selkeä kanta: opiskelijalla itsellään.
”Kun valmistuin ekonomiksi 1968, liike-elämän vaatimustasoina oli ekonomihommat, merkonomihommat ja reipas nuori mies.”
Kaupan ja teollisuuden markkinointitöiden ohessa Talvio jatkoi kauppatieteen kandiksi 1978, kunnes harppasi terveydenhuollon teknologian kehittämisen yrittäjäksi 1996.
”Yrittäjänä sain idean yritysjuridiikan alan väitöskirjasta ja siirryin päätoimiseksi tohtoriopiskelijaksi 2006.”
Puoliso Pirkko Talvio väitteli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa tohtoriksi 2011, ja myös perheen molemmat lapset ovat kauppatieteilijöitä.
Alustoilla eläville nuorille Markku Talvio suosittelee työelämän metataitoja: ”Ihmisten käsittelyä, ihmisten kanssa toimeen tulemista. Että tehdään oikeita asioita eikä asioita oikein. Hyödynnä osaamispalettiasi työelämästä, harrastuksista ja muilta elämänaloilta. Kannattaa kuunnella sekä kehuja että kritiikkiä, yhdistellä palautetta ja pysyä positiivisella puolella. Talentti syntyy myönteisten signaalien perusteella.”