DIGIVIHREÄN KASVUN KIPUPISTEET

Henrik Sievers, Tulevaisuustyöryhmä, Helsingin Ekonomit

Verkostotuttavani totesi tänä vuonna, että Suomen suurin haaste on se, miten digivihreä siirtymä ja tuottavuuden kasvu viihtyvät yhdessä. Kun aloin miettimään tätä lausetta tarkemmin huomasin monia uutisia viime kuukausilta, jotka osoittavat, että Suomi on heräämässä näihin haasteisiin.

Valtioneuvosto päätti torstaina 6. lokakuuta yleisistunnossaan strategisen tutkimuksen teema-alueesta ja painopisteestä vuodelle 2023. Päätetty teema-alue on ”Oikeudenmukainen vihreä murros”. Painopisteessä on mukana samalla vastuullisuus sekä toiminnan hyväksyttävyys. Tärkeää on yhteiskunnan vakaus ja toimintakyky, sekä taloudellinen ja teknologinen kehitys.

Laura Juvonen (VTT strategia) kirjoitti kolumnin Tekniikka ja Talouteen elokuun 2022 lopulla otsikolla ”Suomalaiset yritykset jäävät vertailussa jämäsijoille- Eivät saa haetuksi EU-rahaa, vaikka sitä olisi tarjolla miljardeja.” EU ohjelmissa edistetään juuri vihreää siirtymää ja yhteiskunnan digitalisaatiota. Jos EU rahaa haettaisiin enemmän, olisi se myös yksi ratkaisu, jolla oikeudenmukaista vihreää siirtymää edistettäisiin yritysten puolelta.

T&Y lehdessä 2/2022 kirjoitettiin hallituksen tavoitteesta saada ”TKI investoinnit pysyvään kasvuun”. Tavoite on nostaa Suomen T&K investoinnit 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Nyt lukema on 2.8 prosentissa vaikka yritykset ovatkin nostaneet panostaan. Mutta edelleen, parlamentaarinen työryhmä toteaa, että ”on uuden alun ja voimakkaan rytminmuutoksen aika suomalaisessa tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa”.

 

TULEVAISUUS ON TÄÄLLÄ MUTTA SE ON EPÄTASAISESTI JAKAUTUNUT

Kipupisteet digivihreässä kasvussa ja tuottavuuden kasvussa ovat verkottuneita eli ”kaikki riippuu kaikesta”. Jos TKI tasoa ei saada ylös ei synny tarpeeksi innovaatioita, jos suomalaiset yritykset eivät aktivoidu EU verkostoissa jää resursseja hyödyntämättä ja jos kuluttajat eivät koe vihreää murrosta oikeudenmukaisena, tarpeeksi muutosta ei tapahdu. Edellisten teemojen yhteenvetona puhumme nyt Suomen tuottavuudesta (mikä syntyy innovaatioilla, tätä ei kuitenkaan kaikki firmat ymmärrä- esimerkiksi pari vuotta sitten EK julkisti tutkimuksen, jossa valtaosa yrityksistä ei kokenut disruptioiden koskevan heidän omaa toimialaa), sekä esimerkiksi vihreän siirtymän toteuttamisella. Mutta mikä neuvoksi, miten tätä koko palettia voidaan johtaa, kun alueet ovat yhteydessä toisiinsa?

Paikallistasolla tapahtuu toki paljon- mutta kehitys on epätasaista. EURAM johtamisen alan konferenssissa Sveitsissä kesällä 2022 puhuttiin paljon kiertotaloudesta. Yksi vastuullisuuden hallinnan kriittisimmistä ja näkyvimmistä aiheista on tuotannon, kulutuksen ja materiaalien uudelleenkäytön syklin eli kiertotalouden toteuttaminen. Ponnistelujen lisäksi tilastot osoittavat, että valmiudet käyttää materiaalia uudelleen ovat pienemmät kuin tuotettu määrä. Miksi näin tapahtuu? Yksi argumentti on, että julkisesti rahoitetuissa hankkeissa on kehittyneet suunnittelumekanismit, mutta niissä ei useinkaan käsitellä paikallista todellisuutta.  Toinen kanta on, että hallitukset, yritykset ja jopa ihmiset eivät hyväksy kiertotalouskonseptin perusteluja. Sen sijaan materiaaleja ja energiaa hankittaessa he ottavat huomioon vain liiketoimintalogiikkansa, mutta eivät ota huomioon niukkuutta tai ympäristövaikutuksia (complex systems).

 

EKOSYSTEEMIEN OIKEAT KANNUSTIMET APUNA TULEVAISUUDEN MUOKKAAMISEEN

Ekosysteemillä on liiketoiminnan tarkastelussa pohja biologiasta. Tämän perusteella voidaan kuvitella tietty aika ja paikka/ympäristö, joka kykenee ylläpitämään tietyn yritysjoukon ja julkisen sektorin, joilla on kullakin oma tehtävä suhteessa toisiin. Tämä ekosysteemi myös kehittyy ajan kanssa ja sopeutumattomat toimijat karsiutuvat. Ekosysteemin ymmärtämiseen tarvitaan sen määritelmä, joista seuraava on ajankohtainen. ”Ekosysteemi määritellään monenvälisten kumppanien suhteiden avulla, joiden on oltava vuorovaikutuksessa, jotta voidaan luoda yhteinen ekosysteemin arvolupaus”. Toinen kiinnostava aihe on ekosysteemien menestymisen mittarointi. Stakeholdereina investoijien, kuluttajien, liiketoiminnan ja julkisen sektorin tulee kaikkien hyötyä. Olen alla hahmotellut mitkä taas olisivat ekosysteemien menestymisen mittareita- jokaisen toimijan tulee ottaa koppi toisten toimijoiden toiminnasta tai vähintään ymmärtää toisen pelaajan tavoite. Ehkä tällä kuvauksella voisi olla lääkkeitä myös tuottavaan digivihreään siirtymään.

 

ARTIKKELIN KIRJOITTAJA

• Henrik Sievers (KTT, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu)
• Työ: Freelancer Post-doc, Aalto Markkinointi ja Business Advisor, BCaster Oy
• Ura: TeliaSonera, yliopistoja (Aalto, Vaasan Yliopisto, Hanken), start-up kokemusta ja liiketoiminnan kehitystä
• Harrastukset: shakki, lenkkeily, kirjallisuus, kirjoittaminen

 

 

LUE JÄSENLEHTI 4/2022

 

KESKUSTELUA TULEVAISUUDESTA

Artikkeli kuuluu Keskustelua tulevaisuudesta -kokonaisuuteen, joka on uusi artikkelisarja, joka on Helsingin Ekonomien tulevaisuustyöryhmän käsialaa. Tulevaisuustyöryhmässä vaikuttavat tänä vuonna Laura Utti (PJ), Lauri Härkönen, Anna Junnila, Tarja Kokko, Sanna Kujansuu, Gerd Norrgård, Juho Rissanen ja Henrik Sievers.  Työryhmä on myös ideoinut Tulevaisuusklubi-webinaarikokonaisuuden.