Kirjoittaja: Riku Salokannel, Työmarkkinajohtaja, Suomen Ekonomit
Kansainvälisessä vertailussa Suomi on varsin kireän verotuksen maa, etenkin kun tarkastelee keski- ja korkeatuloisten verotusta. Pienten palkkojen verotus on Suomessa eurooppalaista keskitasoa, mutta tulojen noustessa verotus muuttuu kireämmäksi. Samaan aikaan osaavasta työvoimasta on Suomessa pulaa. Huomiota pitäisikin kiinnittää yritysverotuksen kansainvälisen kilpailukyvyn lisäksi palkkaverotuksen kilpailukykyyn, kun tavoitteena on houkutella Suomeen uusia osaajia ja pitää kiinni nykyisistä.
Suomi erottuu muista erityisesti verotuksen korkean progression takia, joka onkin Suomen verojärjestelmän keskeisin ongelma. Rajaveroaste, eli verojen osuus tulonlisäyksestä, on korkea jo varsin matalilla palkkatasoilla ja se nousee nopeasti tulojen kasvaessa. Verotuksen progressiota tuleekin kehittää kannustavammaksi.
Solidaarisuusverosta luovuttava
Solidaarisuusveroksi kutsutaan Suomen valtion ansiotuloveroasteikkoon vuonna 2013 lisättyä korkeinta progressioporrasta, jonka oli tarkoitus olla väliaikainen veronkiristys. Veron alarajaa on sittemmin jopa laskettu 72 300 euron vuosituloihin. Veron piirissä olevia kutsutaan suurituloisiksi ja jopa rikkaiksi, mutta käytännössä kysymys on tärkeästä joukosta asiantuntijoita, joihin merkittävä osa Suomen Ekonomien jäsenistä kuuluu. Solidaarisuusveroa maksaa yli kolmannes ekonomeista. Se ei kannusta yritteliäisyyteen eikä lisätyön vastaanottamiseen. Veronmaksajain keskusliiton mukaan keskituloisen palkansaajan 100 euron palkankorotuksesta peräti 47 euroa menee veroihin, siksi solidaarisuusverosta olisikin luovuttava.
Julkisen talouden kestävyysvaje poistuu, kun työllisyysaste nousee yli 75 prosenttiin. Suomen tuleekin tarjota kansainvälisesti kilpailukykyinen sijainti osaamisintensiivisille tehtäville. Verotuksen tulee osaltaan tukea korkeaan osaamiseen nojaavaa työllisyyden kasvua. Ansiotuloverotus onkin saatettava EU15 -maiden tasolle.
Rohkeutta veroratkaisuihin
Ansiotuloverojen laskeminen on mahdollista, jos kaikki osaaminen saadaan parhaaseen käyttöön, uusia mahdollisuuksia yksilöille, dynaamisempi liikkuvuus sekä korkeampi työllisyysaste. Myös veropohjan on oltava laaja. Merkittävä työtuloverotuksen keventäminen vähentämättä julkisen talouden tuloja on mahdollista vain kiristämällä ensisijaisesti kulutus- ja haittaveroja, koska veropohjana ainoastaan kulutus on riittävän laaja. Verotuksen suuntaaminen kulutus- ja haittaverojen suuntaan ohjaa verotuksen painopistettä oikeaan suuntaan myös kestävän kehityksen ja ilmastotavoitteiden kannalta. Meidän tulee tehdä rohkeampia veroratkaisuja. Rangaistaan saastuttamisesta ja ohjataan esimerkiksi liikenteeseen liittyviä valintoja.
Yritys- ja yrittäjäverotuksen pitää kohdella tasapuolisesti sekä pääoma- että osaamisintensiivisiä elinkeinoja. Siksi merkittävä työtuloverotuksen keventäminen on tärkein kehittämiskohde myös elinkeino- ja yrittäjäpolitiikan kannalta. Eroa pääoma- ja ansiotulojen verokohtelussa on kavennettava ensisijaisesti keventämällä ansiotuloverotusta.
Harmaa talous alas, verotulot ylös
Lisää verotuloja saadaan estämällä tehokkaasti harmaata taloutta. Siksi tulevan hallituksen olisikin laadittava laajamittainen ja koordinoitu ohjelma harmaan talouden kitkemiseksi. Ohjelmaan on sisällytettävä veronkiertoon puuttuminen ja sillä on oltava selkeästi määritelty vastuutaho.
Digitalisaation aikaansaamat muutokset pienentävät ansiotulovero- ja arvonlisäverokertymiä, jotka muodostavat keskeisen osan nykyisestä veropohjasta. Tulevaisuuden veroratkaisuja tehtäessä, on olennaista tutkia, mitä digitalisoituvassa maailmassa on mahdollista verottaa tehokkaasti ja kohdennetusti.
Tämä lehtiartikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Ekonomien lehdessä 5/2018 sivuilla 12-13.