KATI ISOMAA, Helsingin Ekonomien hallituksen jäsen
Korona-aika on lisännyt vapaa-aikaani. Näin on käynyt mahdollisesti myös sinulle. Oikeastaan tuntuu, että elän aivan uudenlaista elämää. Ihan kuin olisin muuttanut entuudestaan tuntemattomaan kaupunkiin, jossa en ole vielä kehittänyt itselleni niin paljon tekemistä. On ollut aikaa ihmetellä enemmän ja kävellä kiireettömästi. Olen kuluneena poikkeusaikana ehtinyt havainnoida asioita ympärilläni. Olen saanut pysähtyä kun siltä on tuntunut, sillä jatkuva kiire ei ole ollut läsnä. Olen ehtinyt huomata, että onpa joku tehnyt kivan jouluasetelman parvekkeellensa tai laittanut kesäkukista mukavan kokonaisuuden pihaansa. Se on tuntunut upealta.
Elämä arkipäivinä on ollut nyt yli vuoden sellaista, mitä ennen epidemiaa minulla oli yleensä vain muutaman viikko vuodesta. Eli elämää, jolloin jokainen arki-ilta ei ole valmiiksi ohjelmoitu. Esimerkiksi vuoden alussa loppiaisen jälkeisinä päivinä oma arkeni on yleensä ollut vähemmän aikataulutettua kuin muulloin. Ennen viruksen pysäyttämää maailmaa tyypilliset arkiviikkoni tuntuivat kuluvan jonkinlaisessa suorittamisen sumussa. Korona-aika kuten avasi silmäni. Kuinka ihanalta rauhallisempi elämä tuntuikaan, kun ei koko ajan ole tarvinnut juosta paikasta toiseen. Ajatukseni avartuivat: Voisiko elämä myös hektisessä Helsingissä olla aina sellaista, että ehtisi hengähtää? Voisinko korkean työmoraalin ihmisenä antaa itselleni luvan hengähtää, edes pieneksi hetkeksi, joka ikinen viikonpäivä? Olen oivaltanut, että ehkäpä ei ole tarpeellista useana arkipäivänä rynnätä työpäivänä päätteeksi superkovalla kiireellä seuraavaan paikkaan.
Tykkään tehdä vapaa-ajallani kaikenlaista. Tai ainakin tykkäsin. Kun kalenterini maaliskuussa 2020 yhtäkkiä tyhjeni vapaa-ajan menoista, tuntui tyhjältä. Erityisesti muistan torstai-illan 12.3.2020, jolloin saman illan aikana ilmoitettiin perutuksi tai myöhemmäksi siirretyksi Helsingin Ekonomien livetapahtumat, käyttämäni liikuntakeskus ilmoitti väliaikaisesti sulkeutuvansa, ja kevään maraton siirrettiin myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan. Poistin kalenteristani merkinnät, tulevat menot, yksi toisensa jälkeen. Tyhjyyden tunteen voitti kuitenkin hyvin nopeasti vapauden tunne. Wau, nyt voin tehdä mitä haluan!
Lisääntynyt vapaa-aika ja pysähtyminen sai minut miettimään hyvin nopeasti omaa hyvinvointiani. Olin tiedostanut, että pysähtyä pitäisi, mutta en ollut ottanut sille aikaa. Epidemiatilanne toi pysähtymisen pakotettuna, mutta minulle oli selvää, että aion ottaa pakon saneleman tilanteen vastaan positiivisin ajatuksin, eli nähdä tilanteen mahdollisuutena. Aloin osittain huomaamattani hakeutua hyvinvointi-teeman pariin. Erityisesti Helsingin Ekonomien ja Suomen Ekonomien järjestämät hyvinvointiin liittyvät webinaarit tuntuivat kolahtavan.
Uusista hyvivointi-ajatuksistani ja oivalluksistani innostuneena otin käyttööni kotoa löytyneen punaisen tyhjän muistikirjan. Olin saanut sen vuosia sitten lahjaksi työhaastattelun päätteeksi ja säilyttänyt kirjaa sopivaa käyttötarkoitusta odotellessa. Nyt keksin kirjalle käyttöä. Aloin kiteyttää kirjaan erilaisia omia hyvinvointi-muistiinpanoja. Ohjeita omaan arkeen. Omaan elämään.
Hyvinvointi kiteytetään monissa keskusteluissa usein perusasioiden äärelle: Nuku tarpeeksi, syö terveellisesti ja monipuolisesti sekä liiku. Huolla mieltä olemalla hetkessä läsnä ilman jatkuvaa mobiililaitteen selailua. Vaikka perusasiat tietäsi, lupa hengähtämiseen on kuitenkin tultava itseltä. Ei kukaan ole milloinkaan käskenyt minua ilmoittautumaan mukaan lukuisiin tapahtumiin ja luottamustoimiin. Tai jos joku on käskenyt, niin se olen ollut minä itse. Mutta myös toisella tavalla voi elää. Rauhoittua kaupungissa kuten maalla. Kyllähän minulla itselläni on mahdollisuus tehdä vapaa-aikanani mitä haluan.
Joten tulevana kesänä: Syödään monipuolisesti, ulkoillaan ja palaudutaan. Mutta ei jätetä palautumista vain tähän kesään, vaan pidetään se myös syksyn tullessa arjessa mukana. Minä ainakin aion itseäni jatkossa muistuttaa, että kokoajan ei tarvitse juosta paikasta toiseen. Ja todennäköisesti hyvinvoinnin hallinnan tieltä meinaa välillä lipsua, mutta yritän siinäkin kohtaa olla armollinen itselle ja palata tielle takaisin. Sillä haluan kulkea parempia ja rauhallisempia elintapoja kohti, jokaisena vuodenaikana ja jokaisena päivänä. Vaalitaan poikkeusajan hyviä oppeja, joita toivottavasti jokaisella on.
Mukavaa kesää kaikille!