Viime vuosina minulla on ollut kaksi rinnakkaista filosofiaa liittyen työelämään ja omaan henkilökohtaiseen suuntaani siinä. Toisaalta olen pohtinut kovasti mikä on ydinosaamiseni, ja mikä on se ala jossa taitoni ovat kilpailukykyiset suhteessa muuttuviin työmarkkinoihin. Toisaalta ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka menevät täysillä oman innostuksensa perässä riippumatta siitä onko siinä perinteisellä tavalla ajateltuna ”järkeä”.
Hyvä esimerkki on Helsingin Sanomissa joku vuosi sitten ollut artikkeli Sébastien Cagnolista1. Ranskalainen insinööri, joka päätti ruveta suomen kielen kääntäjäksi, koska siitä tuli hänen intohimonsa. Koska minusta on todella tärkeää, että olen innostunut siitä mitä teen elämässäni, minulle on tullut tavaksi kiinnittää teemaan liittyvät inspiroivat artikkelit vaatehuoneeni seinälle, jotta asia pysyy minulla jatkuvasti mielessä. Nykyään siis mm. Sébastien Cagnolin kuva herättää minut ajattelemaan intohimon tärkeyttä työhöni joka aamu, kun valitsen työvaatteita vaatehuoneessani.
Käytännössä olen valinnut jonkinlaisen kultaisen keskitien näiden kahden pyrkimyksen väliltä. Olen miettinyt, miten voisin muuttaa urani suuntaa lähes 20 vuoden Nokialla töissä olon jälkeen niin että olisin taas täynnä intohimoa työhöni, mutta myös niin, että en jättäisi kokonaan vanhoja taitoja taakseni. Eli että rakentaisin johdonmukaisesti ydinosaamistani nykymarkkinoiden kysyntää vastaavaksi.
Yksi pääharrastuksistani on lukeminen, ja luen vuorotellen ja rinnakkain business, tieto- ja kaunokirjallisuutta. Hiljattain luin muutama vuosi sitten ilmestyneen todella inspiroivan kirjan ”How Google works”2, jonka ovat kirjoittaneet Googlen ex-toimitusjohtaja Eric Schmidt sekä tuotteista vastannut Jonathan Rosenberg. Johtamismallien lisäksi kirjassa käsitellään myös yritysten innovaatiostrategioita, ja annetaan niihin hieman samanlaisia neuvoja kuin mitä esim. Clayton Christensen3 on myös peräänkuuluttanut kirjoissaan. Eli että yritysten ei tule tehdä pelkästään pieniä inkrementaalisia innovaatioita tuotteisiinsa tai palveluihinsa, koska tällöin markkinoille tulevat uudet haastajat saattavat helposti panna koko markkinan ja business-mallin uusiksi, vaan sen lisäksi tulee analysoida mahdollisuuksia tehdä itse myös disruptiivista innovointia, jossa koko liiketoimintamallin perusteita uudistetaan.
Tämähän on tietysti ihan peruskauraa kauppatieteilijöille, ja suurin osa yrityksistä on jo toivottavasti ottanut nämä neuvot strategioissaan huomioon. Mutta aloin ajatella analogisesti, että työnhakumarkkinoillahan työntekijät ovat myös jonkinlaisia tuotteita tai palveluita, joita he markkinoivat ja myyvät potentiaalisille työnantajille. Joten loogisesti ajatellen ko. ”tuotteissa” tai ”palveluissa” ehkä pitäisi soveltaa vastaavanlaisia innovaatiostrategioiden periaatteita.
Täten jos tekee koko työuransa ajan vain pieniä ”inkrementaalisia innovaatioita” omaan osaamisportfolioonsa, niin muut ”tuotteet” (työnhakijat) voivat mennä ohi, kun työelämä muuttuu. Siksi aina välillä kannattaa miettiä tuotteensa (oman osaamisensa) perusteet uusiksi, ja analysoida, pitäisikö siihen tietyin väliajoin soveltaa myös radikaalimpaa, disruptiivisempaa innovaatiota. Näinhän itse tein, kun menin takaisin opiskelemaan lähes 20 vuoden työuran jälkeen, ja opiskelin täysin uuden KTM tutkinnon, vaikka minulla oli jo DI-tutkinto.
Toisaalta soveltamani filosofia numero kaksi, eli intohimo siihen mitä tekee, oli yksi perussyy miksi menin takaisin opiskelemaan. Liiketoiminnan analysointi ja kehitys numeroilla ja datalla on aina ollut takaraivossani piilossa oleva haave ja intohimo, jota varten halusin oppia uusia taitoja, mm. sisäistä ja ulkoista laskentatoimea. Eli toteutin näin filosofiaa että kannattaa mennä innostuksensa ja intohimonsa perässä, riippumatta siitä onko siinä perinteisesti ajateltuna ”järkeä” vai ei.
Täten oma vinkkini työelämän kuvioihin on että vuosien saatossa kannattaa ehdottomasti jatkuvasti tehdä hieman pientä, inkrementaalista omien taitojen ja osaamisen päivitystä. Ja tähän erinomainen keino on HEKOn tapahtumat. Niiden avulla pysyy ajan tasalla siinä, mitkä ovat ajankohtaiset trendit sekä omalla erikoistumisalallaan, mutta myös yleisemmin kauppatieteellisellä alalla.
Toisaalta kannattaa kuunnella herkällä korvalla itseään, onko edelleen motivoitunut ja innostunut työssään, ja pohtia myös hieman pidemmällä tähtäimellä mikä on se suunta, joka varmistaa että innostus säilyy myös useamman kymmenen vuoden mittakaavassa. Pidemmällä aikavälillä voi tehdä välillä isompiakin muutoksia urallaan, jotta sekä innostus, intohimo että myös oman osaamisen taso pysyvät kuranttina nykyään hyvinkin dynaamisesti muuttuvilla työmarkkinoilla.
Pidetään yllä osaamistamme ja nähdään HEKOn tapahtumissa !
Anu Mantere
Hallituksen jäsen
Helsingin Ekonomit
1 ”Insinöörin kaksoiselämä”, Juhani Karila, 21.10.2015, Helsingin Sanomat, URL 15.8.2017 http://www.hs.fi/ihmiset/art-2000002861132.html
2 Schmidt, E & Rosenberg, J (with Alan Eagle) (2014) How Google Works, John Murray (Publishers), London.
3 Christensen, Clayton M. (1997) The innovator’s dilemma: when new technologies cause great firms to fail, Boston, Massachusetts, USA: Harvard Business School Press.