Pohdintoja hallituksen työelämän kehittämiskeinojen vaikuttavuudesta
Kirjoittaja: Esa Vilhonen, työelämäaktivisti (eläkkeellä)
Keskeisin kysymyksenä työnantajaleirin (lue ensi sijassa EK) näkökulmasta arvioisin olevan kaksi asiaa: 1) pohjoismaisen työmarkkinamallin lukitseminen niin, ettei viimekertaisen sovintolautakunnan julkiselle sektorille sovittelema ”yleisen linjan” reippaasti ylittävä lisäkorotus ikinä toistu. 2) tukilakkojen rajaaminen, taustana erityisesti AKT:n ärhäkkyys tukea erilaisten sopimusneuvottelujen työntekijäpuolta. Poliittisia lakkojahan Suomessa ei ole aikoihin ollut ennen kuin niiden rajoittamista ryhdyttiin suunnittelemaan.
Yleisen linjan määrittäminen lainasäädäntöön on kuitenkin odotetusti muodostunut niin vaikeaksi, että työmarkkinajärjestöt tarvitaan ratkaisemaan asia sopimusteitse. Ja siinä hallitus tarvitsee myös SAK:ta. Toinen kysymys sitten on kiinnostaako vientimallista sopiminen ainakaan vientiliittoja. Erityisesti Teollisuusliitto on ollut keskeinen pääavaaja ja muodostanut Teknologiateollisuuden työnantajien kanssa sen paljon puhutun yleisen linjan. Pelitilanne on siis, että mielenkiinto yleisen linjan määrittämiseen tai sen vastustamiseen on lähinnä Tehyllä ja OAJ:lla ja toki myös SAK:n liitoista JHL:llä ja PAM:lla.
Paikallisen sopimisen laajentamisen suurimmaksi ongelmaksi koen sen, että sopimuksia ovat hetken päästä tekemässä osapuolet, jotka eivät yksinkertaisesti osaa. Ei TES:n mukaisen paikallisen sopimuksen tekeminen välttämättä ole ihan niin suoraviivaista. Kuka auttaa järjestäytymätöntä työnantajaa? Suomen Yrittäjätkö? Sitä kyllä vahvasti epäilen, katselin että yrittäjien organisaatiossa taitaa olla alle 5 henkilöä, joilla on kyky tulkita työoikeutta mutta vähemmän työehtosopimuksia. Esimerkiksi Suomen Ekonomien henkilöstössä on 11 työmarkkinajuristia, johtaja mukaan lukien ja 10 työmarkkatoimijaa, johtaja mukaan lukien. Suomen Yrittäjien jäsenmäärä on hieman yli 100000 jäsentä ja Ekonomien runsaat 55000. Ja onneksi ekonomiyrittäjä saa lainopillisen tuen Suomen Ekonomeista, myös työnantajan näkökulmasta. Ja kuka sitten auttaa järjestäytymätöntä työntekijää? YTK-yhdistyskö? Taas epäilen, vaikka se kertoo asiantuntijaverkostossaan olevan 60 osa-aikaista asiantuntijaa eri asianajo- tai lakiasiaintoimistoissa. Silloinkin puhutaan enempi lainsäädännön tulkitsemisesta. Erilaisten TES:ien tulkinnat ovat sitten kokonaan oma lukunsa.
TES-osapuolten väliset erimielisyydet ratkaistaan viime kädessä asiantuntevassa työtuomioistuimessa. järjestäytymättömien työnantajien riidat päätyisivät käräjäoikeuksiin käsiteltäviksi. Pakko olla huolissaan käräjäoikeuksien kyvystä ratkoa TES-riitoja, kun työlainsäädännönkin tulkinnoissa on täysi työ. Samoin osapuolten välinen valvonta olisi jo nyt ylityöllistettyjen aluehallintavirastojen (AVI) vastuulla. Ja kun puhutaan TES-riidasta, toisin kuin lainsäädännön tulkinnoissa, ei ole TES-pykälien historiaa laventamassa käräjäoikeuksien ratkaisuja. Uskon tämän sopimusten valvontaa liittyvän problematiikan henkilöstön puolesta sopimuksen tekevän henkilön määrittelyn lisäksi olevan keskeinen syy monen vientiliiton nuivaan suhtautumiseen paikalliseen sopimisen laajentamiseen ”osaamattomiin” käsiin.
On sanottu, että irtisanomisen painavan syyn korvaaminen syyllä, olisi keskeinen väline yrittäjän ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen ja siten yrityksen kasvun aloittamiselle. On kieltämättä kohtuullinen haaste, jos heti ensimmäinen rekrytointi epäonnistuu. Sitä varten on jo nyt kuitenkin olemassa koeaika, joka on hiljan pidennetty 6 kuukauteen, jos määräaikainen työsopimus on vähintään 12 kk tai toistaiseksi voimassa oleva. Tässä on kyllä enempi kysymys johtamisesta ja nyt yritetään – voi olla, että sekin johtuu yrittäjäjärjestön palvelujen keskeneräisyydestä – ratkaista juridisesti sellainen kysymys, joka pitää ratkaista ensi sijassa hyvin johtaen. Ei nykyisen lainasäädännönkään mukaan irtisanomien ole vaikeaa, se on vain ikävää! On ohjattava työntekijää, heti kun joku asia alkaa mennä pieleen, tarvittaessa siis nopeasti varoitettava ja sen jälkeen annettava mahdollisuus korjata tilanne. Tältäkö pystytään lakimuutoksella välttymään, sen vasta tulevat käräjäoikeuksien ratkaisut näyttävät.
Myös viikonloppujen jälkeiset krapulasairaslomat ovat johtamiskysymys tai pahimmillaan hoitoonohjauskysymys. Uskon vahvasti, että ensimmäisen sairaslomapäivän palkattomuus, ellei TES:ssä ole toisin sovittu, lisää sairaslomien määrää eikä lainkaan vähennä työnantajan kustannuksia, kuten erityisesti yrittäjäjärjestöt ovat esittäneet.
Uskon, että esimerkiksi paikallisen sopimisen laajentamishankkeiden uskon johtavan pitkiin taisteluihin, joilla vientiliitot pyrkivät poistamaan nykyisistä sopimuksista mahdollisuudet sopia paikallisesti. Siihen tarvittaneen pitkä työtaistelut, niitähän poliittisten ja tukilakkojen kiellolla ei voi kieltää perustuslakia ja sen takan olevia kansainvälisiä sopimuksia muuttamatta eikä siihen ole valtakunnan hallituskaan pyrkimässä.