Sisu, sauna ja sijoittaminen

05Kirjoittaja: Sakari Jääskeläinen, varainhoitaja, Seligson & Co

 

Kun viime keväänä valmistelin muuttoa Suomeen, kertoivat uutiset silloisen pääministeri Juha Sipilän korostaneen, että meillä suomalaisilla on aivan erityinen luontosuhde.

 

Ehkä niin. Monien maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen on ainakin selvää, että Suomessa puhutaan paljon luontosuhteestamme. Viime kevään eduskuntavaalien alla YLE teki kokonaisen sarjan eri eduskuntapuolueiden puheenjohtajien suhteesta luontoon.

 

Entä suomalaisten suhde rahaan ja varallisuuden hoitoon? Harvoin olen kuullut erityissuhteesta tähän liittyen, mutta jotkin piirteet pistävät paluumuuttajan silmään myös taloudenhallinnan osalta. Yksi niistä on se, että Suomessa ei juuri ole itsenäisiä sijoitusneuvojia.

 

 

Meillä kaikki on toisin?

 

Olen keskustellut talouden suunnittelusta ihmisten kanssa useissa maissa. Tilanteet maiden ja eri ammattilaisten välillä tietenkin eroavat, mutta ehkä yhtäläisyyksiä löytyy enemmän kuin eroja. Huolet ja toiveet ovat yleensä aika saman suuntaisia ja raha tarkoittaa ihmisille eri maissa aika samanlaisia asioita: turvaa, mahdollisuuksia, vastuuta tulevista sukupolvista, jne.

 

Erot perinteissä, verotuksessa ja eläkejärjestelmissä ovat saaneet aikaan, että sijoittajille suunnatut palvelut eroavat toisistaan aika paljonkin. Parhaiden käytäntöjen levittäminen maasta toiseen ei ole helppoa, vaikka markkinat ovat kansainväliset ja maailma muuten muuttuu. Tästäkin olen keskustellut usein. Epäilyksiä omasta tutusta poikkeavan mallin toimivuudesta on eri maissa yleensä ilmaistu jotakuinkin näin: ”kyllähän tuo voi toimia maassa X, mutta meillä täällä maassa Y se ei toimi, koska ihmiset ovat erilaisia”.

 

Tämän olen kuullut lähes samoin sanoin niin usein, että se alkaa vaikuttaa jopa hieman koomiselta. Argumentti voi kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta kokemukseni eivät sitä tue. Otetaan nyt vaikka tämä suomalaisten luontosuhde: voisiko karu pohjoinen luonto – tai ehkä sisu ja sauna – tehdä suomalaisista jotenkin omanlaisiaan myös sijoittamisen suhteen?

 

Katseltuani vuosia viikonloppuisin nummilla patikoivia brittimassoja tulee mieleen, että muillakin kuin suomalaisilla voi olla oma erityinen luontosuhteensa. Isossa-Britanniassa suhdetta saattaa osaltaan vielä syventää patikoinnin jälkeinen piipahdus tuttuun lähipubiin. Siellä saatetaan jopa eksyä sijoituskeskusteluihin luontokokemuksen ollessa vielä tuoreessa muistissa.

 

 

Trendejä Euroopasta

 

Sijoituspalveluja tarjotaan ja käytetään briteissä eri tavalla kuin Suomessa. Pankkien rooli on pienempi ja itsenäisiä sijoitusneuvojia on paljon – ja heillä riittää myös asiakkaita. Isossa-Britanniassa on muuten eniten Euroopassa sekä pubeja että sijoitusneuvojia. Korrelaatio on siis olemassa, mutta kausaliteetillä en ryhdy spekuloimaan.

 

Varainhoidon neuvontapalvelujen tarjonta on yleistynyt muuallakin Euroopassa, esimerkiksi Saksassa. Sijoittajat käyttivät aiemmin erilaisia vakuutuksia ja kiinteäkorkoisia talletustilejä. Neuvojen osalta luotettiin pankeista ja vakuutusyhtiöistä tarjottuun ilmaiseen palveluun. Siis ”ilmaiseen” meiltäkin tutun mallin mukaisesti: palkkiot on leivottu sisään rahastojen ja muiden tuotteiden hallinnointipalkkioihin.

 

Talouden ja sijoittamisen palveluiden monipuolistuessa Saksassa viimeisten 10 vuoden aikana monet alan ammattilaiset ovat profiloituneet nimenomaan riippumattomiksi neuvonantajiksi. He ovat tietoisesti hakeneet eroa sekä tuotemyyjiin että välittäjiin, joille on aika sama mitä asiakkaat myyvät ja ostavat, kunhan on tapahtumia, jotka generoivat välityspalkkioita.

 

Kokemukseni mukaan ihmiset ovat eri maissa keskimäärin suunnilleen yhtä älykkäitä, yhtä kiinnostuneita kasvattamaan varallisuuttaan ja yleensä vapaaehtoisesti halukkaita maksamaan tuotteista ja palveluista vain, jos kokevat saavansa rahalleen vastinetta. Mitä riippumattomien neuvonantajien asiakkaat odottavat saavansa tai kokevat hyötyvänsä?

 

 

Neuvonnan hyödyt

 

Yksinkertainen vastaus on, että sijoittaja käyttää neuvonantajaa, koska odottaa saavansa enemmän hyötyä kuin mitä maksaa palkkioina. Hyöty on tietenkin subjektiivinen käsite. Siihen voi kuulua paljon muutakin kuin pelkkä salkun tuotto. Voi tuntua turvallisemmalta, kun ei ole sijoituspäätösten kanssa yksin ja hyvän neuvonantajan kanssa keskustellessa lisääntyy myös oma tietotaito. Sopiva emotionaalinen tuki saattaa olla joillekin sijoittajille jopa tuoton edellytys: ilman sitä pidetään salkun riskitaso aivan liian varovaisena.

 

Neuvonannon nettohyötyä on kuitenkin yritetty mitata nimenomaan salkun tuoton avulla. Useimmat yrityksistä ovat päätyneet siihen, että asiakas saa paremman tuoton neuvonantajan kanssa kuin ilman. Näin siis nimenomaan silloin, kun kyseessä on itsenäinen neuvonantaja, jolla ei ole insentiiviä myydä juoksevilta palkkioiltaan kalliita rahastoja, vakuutuksia tai muita tuotteita.

 

Tutkimuksissa on tietenkin käytetty toisistaan eroavia menetelmiä ja oletuksia. Yleistettävyyden kanssa pitää siis olla varovainen. Lisäksi sijoittajien tilanteet ja asenteet eroavat toisistaan, mikä palauttaa keskustelun takaisin nettohyödyn tai sen puutteen subjektiivisuuteen.

Kun luonnosta aloitettiin, niin asiaa voisi havainnollistaa tekemällä tässä välissä harharetken mustikkametsään. Luulen, että osaisin ja pystyisin keräämään talven mustikat metsästä itse. Samalla tulisi liikuntaa ja luontosuhde syvenisi.

 

Saatan silti päätyä hankkimaan tätä suomalaista superfoodia lähikaupasta. Vaikka itse poimimallakin voisin saada ämpärini täyteen, niin kuka tietää vaikka lannistuisin löytämisen vaikeudesta, hyttysistä ja hirvikärpäsistä – ja siirtyisin kokonaan proteiinipatukoihin. Ostamalla saan tasan tarvitsemani määrän mustikoita, voin halutessani keskittyä muuhun ja säästän toisaalla eli esim. matka- ja hyönteiskarkoitekuluissa. Yhtä oikeaa tapaa ei ole, valinta on subjektiivinen.

 

 

Tavoitteet ja kokonaiskulut

 

Yksi ammattimaisen sijoitusneuvonnan hyödyistä on apu realististen tavoitteiden asettamisessa. Lähes kaikki etsivät turvaa ja tuottoa, mutta ilman jonkinlaista riskinottoa ei tuottoa ole mahdollista saavuttaa. Mikä on kullekin sijoittajalle sopiva kompromissi?

 

Asiakkaalle tuo vaikeasti mitattavaa, mutta hyvin todellista hyötyä ammattilainen, joka käy läpi tavoitteet, niihin liittyvät haasteet ja lähtee yhdessä asiakkaan kanssa purkamaan niitä konkreettisiksi sijoittajan tilanteeseen ja profiiliin sopiviksi toimiksi. Sijoittaminen sisältää aina riskejä, mutta riskiä on myös sijoittamatta jättämisessä. Monien eri riskien hahmottaminen on vaikeaa ja kunkin sijoittajan tilanteesta riippuu se, miten erilaisia riskejä kannattaa lähestyä.

 

Parhaiten menestyy yleensä sijoittaja, jolla on selkeä sijoitussuunnitelma ja sitä toteutetaan pitkäjänteisesti. Suunnitelmassa pysyminen ja rationaalinen reagointi maailman ja etenkin sijoittajan tilanteen muutoksiin on tärkeimpiä hyvän neuvonantajan tehtäviä.

 

Viime vuosina on kasvanut tietoisuus siitä, että tuotemyyntiin keskittyvät sijoitusneuvojat eivät välttämättä ole paras vaihtoehto. Niinpä sijoittajat monissa maissa ovat olleet kiinnostuneita löytämään palveluja, joiden osalta voivat luottaa siihen, että neuvonantajan tavoitteena tosiaan on asiakkaan etu.

 

Valistuneet ja rationaaliset sijoittajat tietävät, että kokonaiskustannus neuvonanto + edulliset tuotteet saattaa olla pienempi kuin ”ilmainen” neuvonta + kalliit sijoitustuotteet. Tämän ymmärtäminen vaatii jo sijoitusosaamista, mutta mitä enemmän pitkäjänteisen asiakaslähtöisen sijoittamisen palveluita on tarjolla, sitä enemmän sana niiden eduista myös leviää.

 

Lopuksi vielä jotain aivan kerettiläistä, sorry. Muutkin kuin me osaavat siis mennä metsään ja maailmalla tulee selväksi sekin, että edes sauna ja sisu eivät esiinny vain Hangosta Utsjoelle.

 

Englannin sana ”grit” tulee lähemmäksi sisua – siis luonteenpiirrettä, ei pastilleja – kuin moni meillä huomaakaan. Ja saksalaisillakin on ihan oma suhteensa saunaan, vaikka erojakin on. Muistan sikäläisen tuttavani ihmetelleen suomalaisten holtittomuutta löylynheiton kanssa, kun vettä lätkitään kiukaalle milloin siltä tuntuu ilman mitään mahdollisten terveysvaikutusten huomioimista. Tai no, subjektiivinen näkökulmakysymys kai tämäkin: ehkä häneltä vain puuttui sisua kunnon löylyjen kestämiseen?

 

Koronakriisin aikana näitä suomalaisten käyttäytymisen ja luonteen ominaispiirteitä on pääosin kehuttu ja uskottu, että niiden avulla kriisinhallinta onnistuu hyvin. Pitkäjänteisen sijoittamisen tulokulmasta ne eivät kuitenkaan välttämättä yksinään riitä. Varainhoitajan roolista tarkasteltuna markkinamyllerryksen aikaisten yhteydenottojen perusteella voi varmasti sanoa, että ulkopuolisen apua sijoitussuunnitelman tekoon jo ennen kriisiä olisi voinut olla hyvä käyttää enemmänkin.

 

Helsingin Ekonomien sijoitusvarallisuutta hoitaa kaksi salkunhoitajaajotka ovat Seligson & Co. ja Mandatum Life . Salkunhoitoyhteistyö näkyy mm. salkunhoitajien artikkeleina jäsenlehdessä ja sijoittaklubitapahtumakonseptina