Olen tänä syksynä innostunut katselemaan loistavaa haastatteluohjelmaa, ”Itse asiassa kuultuna”, Yle Areenasta, jossa haastatellaan merkittäviä suomalaisia, niin kulttuurin, tieteen kuin liiketoiminnankin saralta. Osa taltioinneista on uusia, osa jo muutaman vuoden takaa. Usein niistä voi napata mukaan jotain elämänviisauksia, tai sitten oppia täysin uusia asioita jostain suomalaisesta merkkihenkilöstä.
Viimeksi katselin muusikko ja säveltäjä Kaj Chydeniuksen haastattelua, ja kävi ilmi, että hän oli opiskellut Kauppakorkeakoulussa samaan aikaan, kun opiskeli Sibelius-Akatemiassa. Tämä johtui siitä, että hänen isänsä oli sitä mieltä että musiikilla ei elä. Chydenius ei tosin sitten valmistunut Kauppakorkeasta, kun musiikki alkoi vähitellen elättää, joten ei varmaankaan, harmi kyllä, ole Helsingin Ekonomien jäsen.
Haastattelija kysyi Chydeniukselta että mitä mieltä hän on, menettikö Suomi hänessä loistavan businessmiehen, kun hän ei sitten mennytkään kaupalliselle alalle. Chydenius vastasi mielestäni viisaasti, että ei raha ole tärkeää. Tärkeää on se mikä on työn sisältö, ja että hän on nauttinut elämästään ja urastaan säveltäjänä. Toki tämä kommentti kertoo myös henkilön arvoista.
Sekä työnantaja- että työntekijäpuolella tutkitaan aika ajoin, mitä työntekijät arvostavat työssään ja odottavat työnantajiltaan. Tähän liittyen myös Suomen Ekonomit toteutti hiljattain arvotutkimuksen jäsenistönsä parissa. Tutkimuksen perusteella löytyi neljä arvoryhmää, jotka eroavat toisistaan enemmän kuin jos ryhmät eroteltaisiin iän, sukupuolen tai aseman perusteella. Tämä on tärkeää tietoa myös työnantajille ja HR-osastoille, kun työnantajat miettivät, miten työntekijöitä sekä saadaan houkuteltua omaan yritykseen, ja myös pysymään siellä. Eri arvoryhmille todennäköisesti pätevät erilaiset keinot.
Vaikka toisaalta Ekonomien arvotutkimuksessa johtopäätös oli, että arvoryhmät eroavat enemmän kuin ikäryhmät, toisaalta on myös paljon tutkimusta eri sukupolvista, kuten X, Y ja Z- sukupolvista. Manpowerilta löytyy mielenkiintoinen globaalisti toteutettu tutkimus Y-sukupolvesta, jotka ovat siis syntyneet vuosina 1980-95. Tutkimuksen mukaan vuonna 2020 eri sukupolvien jakauma työelämässä globaalisti on X: 35%, Y: 35%, Z: 24% ja suuret ikäluokat: 6%.
Johtopäätös Manpowerin tutkimuksessa siitä, mitä Y-sukupolvi arvostaa työelämässä on, että toisaalta he priorisoivat rahaa, ihmisiä ja työn merkityksellisyyttä, samalla tavoin kuten muutkin sukupolvet. Mutta mikä kiinnittää huomion, on että Y-sukupolvelle nimenomaan työn turvallisuus on tärkeää, ja tulee tärkeysjärjestyksessä heti rahan jälkeen. Mielenkiintoista oli nimenomaan se, että Y-sukupolvi määrittelee työn turvallisuuden täysin uudella tavalla, eli taitojen kautta. Työn turvallisuus luodaan sitä kautta, että toteutetaan jatkuvaa oppimista, joka mahdollistaa siirtymisen uralla joko eteenpäin tai ylöspäin työnantajasta riippumattomasti. Täten taidot ovat uutta valuuttaa. Tutkimuksessa toisaalta korostettiin yleisesti ottaen, että se mikä toimii työnantajan ja HR:n näkökulmasta Y-sukupolvelle, toimii myös kaikille muille, eli siinä mielessä eroa ei ikäryhmien välillä ole.
Joten riippumatta siitä mihin Ekonomien arvoryhmään tai sukupolveen sitten kukin kuuluukaan, kannattaa sekä käyttää että kerätä aktiivisesti uutta valuuttaa, ja kertoa myös työnantajille että se on tärkeä aspekti työn sisällössä. Että työntekijälle on tärkeää että työtehtävät sisältävät jatkuvaa oppimista ja kehittymistä. Yksi keino jatkuvaan kehittymiseen ovat ilman muuta myös Helsingin Ekonomien monipuoliset tapahtumat.
Jos ette ole vielä ehtineet tutustua Suomen Ekonomien arvotutkimukseen, kannattaa ehdottomasti tutkia mihin ryhmään itse kukin kuuluu. Ja hyödyntäkää ihmeessä Helsingin Ekonomien tapahtumia keräämällä sitä kautta uutta valuuttaa!
ANU MANTERE
Helsingin Ekonomien hallituksen jäsen