Tekoälylähettiläästä yhteisön sillanrakentajaksi
Kirjoittaja: Matti Lepistö
Kuvat: Henni Hyvärinen
Sebastian Leppälammi löysi polun yrittäjyyteen Helsingin Ekonomien kautta. Nyt hän haluaa antaa takaisin.
Kun sähköposti kilahti ja viestin alussa luki ”Kiitos kiinnostuksestasi”, Sebastian Leppälammi tiesi jo, mitä viesti sisältää. Kiitollisuutta ajankäytöstä, mutta ei työpaikkaa.
Takana oli ollut jälleen yksi työhaastattelu. Vaikka ansioluettelo on vaikuttava – kauppatieteiden maisteri Aalto-yliopistosta ja toinen tutkinto Australian Queenslandin yliopistosta – työt olivat kiven alla. Työkokemustakin on kertynyt taloushallinnosta, konsultoinnista ja kansainvälisestä myynnistä. Leppälammi on työskennellyt myös Saksassa ja Hollannissa.
Silti työtä ei löytynyt.
Leppälammin työura on ollut monella tapaa tyypillinen hänen ikäluokalleen: pirstaleinen, epävarma ja jatkuvaa uuden suunnan etsintää. Kandiksi hän valmistui finanssikriisin jälkimainingeissa ja maisteriksi keskellä koronapandemiaa, jolloin koko maailma pysähtyi ja työnantajat hiljensivät rekrytointeja. Kun talous alkoi toipua, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
Siirtymävaiheet uralla ovat tapahtuneet ulkoisten kriisien keskellä. Leppälammi onkin oppinut etsimään jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, kehittämään osaamistaan ja sopeutumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Siksi hän on tottunut kysymään: mitä seuraavaksi? Miten voisin oppia jotain, mitä muut eivät vielä osaa?
Leppälammi kiinnostui tekoälystä, ja Helsingin Ekonomien tapahtumakalenterista löytyi siihen liittyviä koulutuksia.
”Kävin niissä kaikissa”, hän sanoo naurahtaen.
Koulutukset olivat hänen mukaansa kiinnostavia, mutta ne keskittyivät pitkälti teoriaan. Käytännön soveltaminen jäi usein vähemmälle.
Leppälammi jatkoi tekoälyyn tutustumista. Pian hän huomasi hallitsevansa aihetta siinä määrin, että voisi myös opettaa muita.
Hän liittyi Helsingin Ekonomien Konsuliklubin toimikuntaan ja ryhtyi vetämään käytännönläheisiä koulutuksia muille ekonomeille.
”Opettamalla oppii parhaiten. Kun joku kysyy kysymyksen, johon et osaa vastata heti, sinun on pakko perehtyä syvemmälle.”
Koulutukset keräsivät paljon osallistujia – ja kiitosta. Palautteen myötä Leppälammi alkoi pohtia, voisiko koulutusten ympärille rakentaa yritystoimintaa. Löytyisikö markkinaa yritykselle, joka keskittyy nimenomaan käytännönläheiseen tekoälykoulutukseen?
Idea yrityksestä konkretisoitui, kun Leppälammi törmäsi sattumalta myynnin parissa työskentelevään luokkakaveriinsa. Keskustelun edetessä kävi ilmi, että heitä yhdisti kiinnostus yrittäjyyteen, mutta eri näkökulmista. Luokkakaveri halusi myydä, Leppälammi taas oli innostunut kouluttamisesta.
Näin syntyi AiSkillSet. Yrityksen kantava ajatus on koulutuksen konkreettisuus ja käytännön esimerkit – ja mielellään paikan päällä tapahtuvassa koulutuksessa.
Helsingin Ekonomien kautta hän sai mahdollisuuden testata ideoita ja kehittyä kouluttajana.
”Järjestämieni tapahtumien kautta löysin yritykselleni myös kysynnän. En varmaan olisi perustanut yritystä ilman tätä kokemusta”, hän toteaa.
Nyt kun oma yritys on jo hyvässä vauhdissa, hän haluaa antaa takaisin ekonomiyhteisölle. Hän lupaa järjestää jatkossakin kaikille yhdistyksen jäsenille avoimia koulutuksia tekoälystä.
Tylsät työt tekoälylle
Tekoäly voi Leppälammin mukaan helpottaa ja tehostaa työtä yllättävän monella tavalla.
”Kannattaa pysähtyä miettimään, mikä omassa työssä aiheuttaa eniten tuskaa. Usein siihen löytyy tekoälyratkaisu, joka vähentää kuormitusta ja säästää aikaa”, hän sanoo.
Käytännön esimerkkejä löytyy paljon: kokousmuistioiden automaattinen koostaminen, sähköpostiluonnosten kirjoittaminen tai raporttien kääntäminen. Moni vaivalloinen tai epämieluisa työ hoituu tekoälyllä nopeasti.
Leppälammi hyödyntää tekoälyä myös erilaisten tekstien kirjoittamisessa.
”Kirjoitan viestejä, blogeja ja artikkeleita tekoälyn avulla. Lisäksi käytän mikrofonitoimintoa, jolla puhun ajatukseni auki, ja tekoäly muotoilee niistä rakenteeltaan selkeän tekstin. Se poistaa toistot ja jäsentää sisällön, mikä nopeuttaa esimerkiksi raporttien laatimista merkittävästi. Kun tekoäly tekee ensimmäisen luonnoksen kymmenessä sekunnissa, on paljon helpompi tarttua itse varsinaiseen työhön”.
Työkalut käyttöön
Sebastian Leppälammin mukaan tekoäly ei ole enää marginaalinen ilmiö, vaan nopeasti kaikkialle laajeneva työelämätaito.
Ekonomeille sen hallinta voi olla ratkaiseva etu – tai jopa ehto – uralla etenemiselle.
”Tekoäly on tullut jäädäkseen. Se tulee koskettamaan jokaista toimialaa, ja osaaminen voi ratkaista, kuka saa työpaikan tai etenee urallaan”, hän sanoo.
”Olen kuullut suoraan rekrytoijilta ja yritysjohtajilta, että tekoälyosaaminen voi painaa vaakakupissa enemmän kuin kokemus. Yritykset ovat valmiita valitsemaan vähemmän kokeneen työntekijän, jos tämä osaa hyödyntää tekoälyä työssään”, hän jatkaa.
Mutta mitä sanoa niille, jotka pelkäävät pudonneensa kelkasta?
”Olemme vielä aikaisessa vaiheessa. Suurin osa suomalaisista työntekijöistä ei käytä tekoälytyökaluja lainkaan. Mukaan siis ehtii yhä”, Leppälammi rohkaisee.
Suomessa tekoäly otettiin hänen mukaansa aluksi innokkaasti vastaan, mutta käytännön jalkauttaminen on hidastunut. Syy on se, että monissa yrityksissä työntekijöille ei ole vielä annettu tarvittavia työkaluja.
”Arviolta vain kolmasosassa yrityksistä tekoälyratkaisuja on jaettu yli puolelle henkilöstöstä. Se on liian vähän, jos halutaan pysyä kehityksessä mukana.”
Leppälammi korostaa, että tekoälyn haltuunotto ei tapahdu hetkessä. Siihen tarvitaan pidempi aika.
”Koulutus ja työkalut pitää saada työntekijöille nyt, jotta he osaavat hyödyntää niitä kunnolla vuoden kuluttua. Muuten olemme auttamatta jäljessä.”
”Kaikki hyötyvät kansainvälisyydestä”
Sebastian Leppälammi toimii Helsingin Ekonomien tekoälylähettiläänä, mutta yhdistyksen kansainvälisyyden lisääminen on hänen toinen sydämenasiansa.
Kun hän osallistui ensimmäisiä kertoja Helsingin Ekonomien tapahtumiin, hän huomasi nopeasti yhden asian: ei-suomalaisia jäseniä näkyi harvoin. Ja jos näkyi, he usein katosivat sen jälkeen.
”Monet tulivat kerran tapahtumaan, mutta eivät palanneet. Syynä oli kielimuuri. Vaikka moni ymmärtää suomea, täysin suomenkielisessä tilaisuudessa on vaikea osallistua aktiivisesti”, hän pohtii.
Leppälammi kertoo, että hänen maisteriohjelmassaan Aalto-yliopistolla yli puolet opiskelijoista oli ei-suomenkielisiä. Harva heistä näkyi Helsingin Ekonomien tapahtumissa valmistumisen jälkeen.
”Päätin, että tälle on tehtävä jotain.” Tästä syntyi English Business Network, englanninkielinen toimikunta, jonka tavoitteena on madaltaa kynnystä osallistua Helsingin Ekonomien toimintaan ja tapahtumiin sekä tarjota mahdollisuuksia verkostoitua.
Leppälammi aloitti toiminnan rekrytoimalla mukaan viisi tuttua omalta vuosikurssiltaan.
”He eivät olleet jäseniä eivätkä tienneet, mitä Helsingin Ekonomit tekee. Kerroin ja he innostuivat. Nyt he ovat täysillä mukana”, hän kertoo.
Nykyään toimikunnassa on kymmenen jäsentä eri puolilta maailmaa. Mukana on myös kolme opiskelijajäsentä. Toimikunnalla on meneillään ensimmäinen täysi toimintavuosi. Tavoitteena on kaksinkertaistaa Helsingin Ekonomien englanninkielisten tapahtumien määrä.
”Nyt kun vuosi on puolivälissä, näyttää siltä, että tavoite ollaan hyvää vauhtia saavuttamassa”, Leppälammi kertoo.
Kysyntä kansainväliselle toiminnalle on hänen mukaansa ilmeinen.
”Verkostojen kautta ei-suomenkielinen voi löytää työpaikan tai tutustua ihmisiin, joihin ei muuten törmäisi. Ja hyöty ei ole yksipuolinen – suomalainenkin ekonomi voi löytää tapahtumasta esimerkiksi kiinalaisen kollegan, joka voi auttaa avaamaan ovia Aasian markkinoille tai jakaa näkökulmia kulttuurieroista. Kaikki hyötyvät kansainvälisyydestä”, hän painottaa.
Taustalla on myös laajempi kysymys Suomen vetovoimasta ja kansainvälisten osaajien pitovoimasta. Suomessa puhutaan paljon siitä, miten houkutella kansainvälisiä opiskelijoita ja osaajia. Mutta vähemmän puhutaan siitä, miten heidät pidetään täällä.
”Moni lähtee valmistumisen jälkeen, vaikka haluaisi jäädä. Työtä ei löydy, kielitaito ei aina riitä ja sosiaaliset verkostot puuttuvat”, Leppälammi sanoo.
Hän toivoo, että Helsingin Ekonomit olisi merkittävä yhteisö myös ei-suomenkielisille ekonomeille. Tällainen yhteisö voisi toimia sillanrakentajana suomalaisen työelämän ja kansainvälisten osaajien välillä – ei pelkästään jäsentensä hyväksi, vaan koko yhteiskunnan eduksi.
”Kansainvälisten jäsenten mukaan ottaminen on investointi myös koko ekonomiyhteisön tulevaisuuteen jäsenpidon ja uusien jäsenten kautta”, Leppälammi toteaa.
