PETTERI KYLLÖNEN, KTM, yritysneuvoja, sote-järjestösektorin hallitusammattilainen, Helsingin Ekonomien jäsen
”Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.”
– Eino Leino: Hymyilevä Apollo
Näissä Eino Leinon väkevissä sanoissa tiivistyy ihmiskuvaani sopiva sanoma ihmisyydestä. Jokainen meistä ihmisistä tarvitsee joskus apua, tukea ja neuvoja elämässään. Me ihmiset saatamme hetkellisesti kadottaa valon elämästämme, mutta pohjimmiltaan me ihmiset olemme sisimmässämme hyviä. Meillä on halu tehdä hyviä tekoja ja edistää yhteistä hyvää.
Yhdenvertaisuuden edistäminen lukeutuu suomalaisen yhteiskunnan tukipilareihin. Yhdenvertaisuudessa on kyse siitä, että kaikilla ihmisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun. Kaikille ihmisille kuuluvat samat perusoikeudet – oikeus käydä koulua, opiskella, saada viranomaisen palveluita ja käydä työssä – ja ihmistä ei saa kohdella syrjivästi eli huonommin kuin toista ihmistä hänen henkilökohtaisen ominaisuutensa, kuten iän, vamman tai sukupuolen perusteella.
Pari vuotta sitten olin kävelyllä Helsingissä. Kuljin rannan tuntumassa olevaa metsäpolkua pitkin, kun vastaani tuli nainen lastenrattaita työntäen koiransa kanssa. Koira tervehti minua iloisesti haukkuen ja nuuskien, pysähdyin ja kysyin naiselta, mitä hänelle kuuluu. Hän vastasi ilahtuneella äänellä, esittäydyimme ja aloimme juttelemaan. Juttelimme vajaan vartin ajan, jonka jälkeen nainen kietoi kätensä ympärilleni, halasi ja totesi keskustelumme olleen hänelle kyseisen päivän kohokohta. Hyvästelimme ja jatkoimme kumpikin tahollamme matkaa.
Kyseinen tapahtuma on piirtynyt elävästi muistiini. Se muistuttaa minua siitä, että kaikkien meidän ihmisten syvimpiä tarpeita on tarve kokea yhteyttä toisten ihmisten kanssa. Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi – tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään.
Kun vammainen ja vammaton ihminen kohtaavat on kokemukseni mukaan kohtaamisessa monesti vaivaantunut tunnelma. Vammasta puhumista vältellään ja molemmilla osapuolilla on tilanteessa hieman kiusaantunut olo. Toisin on pienten lasten kohtaamisissa. Luonnostaan uteliaat pienet lapset leikkivät toistensa kanssa. On tervettä miettiä, mikä selittää kuvatun käyttäytymiseron aikuisten välisiin kohtaamisiin verrattuna.
Erilaiset arjen kohtaamiset sekä työelämässä että yksityiselämässä kuuluvat niihin ydinasioihin, joilla me jokainen voimme yksilönä vaikuttaa asenteisiin ja täten edesauttaa yhdenvertaisuuden toteutumista yhteiskunnassa.
Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa työnantajaa, jonka palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 henkilöä, tekemään suunnitelman yhdenvertaisuuden edistämiseksi työpaikalla ja käsittelemään edistämistoimia ja niiden vaikuttavuutta henkilöstön tai heidän edustajiensa kanssa. Lainsäädännön velvoitteesta riippumatta, jokainen työpaikka, jossa työskentelee useita henkilöitä, hyötyy yhdenvertaisuuteen liittyvien asioiden edistämisestä työpaikan sisällä. Yhdenvertainen kohtelu edistää yhteenkuuluvuutta työpaikalla, ruokkii positiivista ilmapiiriä ja lisää työntekijän kokemaa turvallisuuden tunnetta työnantajaa kohtaan. Työntekijä voi luottaa yhdenvertaisuuteen panostavalla työpaikalla esimerkiksi siihen, että hän ei joudu ikäsyrjinnän kohteeksi.
Kuvatut yhdenvertaisen kohtelun hyödyt vaikuttavat positiivisesti myös tuottavuuteen työpaikalla. Jos esimerkiksi 8 henkilön työpaikalla, jokaisen henkilön tuottavuus lisääntyy 10 %:lla, työpaikan tuottavuus yli 2-kertaistuu (1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 x 1,1 = 2,14). Monimuotoinen henkilöstö voi muodostaa yritykselle merkittävän kilpailuedun, josta kannattaa pitää kiinni. Fiksu työnantaja panostaa työntekijöidensä yhdenvertaisuuteen ilman velvoitettakin.
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden aikaansaamiseksi yhteiskunnassa tarvitaan laaja-alaista ja pitkäjänteistä yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Viranomaisilla, järjestöillä, poliittisilla päättäjillä, yrittäjillä, työmarkkinajärjestöillä ja median edustajilla on kullakin tärkeä roolinsa tässä työssä. Sote-järjestöjen välistä yhteistyötä haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien auttamiseksi tulee lisätä. Tehokkaan ja vaikuttavan yhteistyön aikaansaamiseksi on tarpeellista dokumentoida yhteistyön tavoite ja yhteistyöllä tavoiteltavat vaikutukset sekä osapuolten roolit, vastuut ja velvoitteet mahdollisimman tarkasti.
On tärkeää miettiä keinoja, joilla konkreettiset arjen hallinnan työkalut saataisiin laajasti ulotettua niistä hyötyvien yksilöiden, perheiden ja heidän lähipiirinsä ulottuville. Erilaisia pitkäaikaissairauksia ja vammoja on laaja kirjo. Väestön ikääntyminen tuo myös luonnollisesti mukanaan lisääntyvää avun ja tuen tarvetta, johon on vastattava tehokkaasti ja vaikuttavasti. Kaikin keinoin on pyrittävä varmistamaan, että mahdollisimman suuri osa väestöstä jää eläkkeelle hyväkuntoisina, aktiivisina kansalaisina, jolloin he voivat myös eri keinoin antaa panoksensa yhteiskunnan kehittämiseksi työuran jälkeen ja nauttia eläkevuosistaan.
Jäsenyhdistykseni Helsingin Ekonomit on tunnettuna ja vaikuttavana järjestötoimijana erinomaisessa asemassa yhdenvertaisuuden tosiasialliseksi edistämiseksi yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuuteen liittyvien teemojen säännöllinen esille nostaminen ja yhteiskunnallisena keskustelijana toimiminen ovat keinoja edistää yhdenvertaisuutta – samoin osatyökykyisten palkkaaminen.
Kunnissa päätetään ihmisten arkeen konkreettisista vaikuttavista asioista esimerkiksi monista tärkeistä lähipalveluista. Yhdenvertaisuuteen liittyvien asioiden aktiivinen edistäminen koskettaa monella tapaa kuntalaisia ja kuntavaaleissa onkin tärkeää varmistaa, että yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat saavat kuntien päätöksenteossa vaalien jälkeen merkittävän painoarvon.
Uskon vahvasti, että suomalainen yhteiskunta voi tulevaisuudessa olla tosiasiallisesti yhdenvertainen ja että yhdenvertaisuudesta voi muodostua Suomi-kuvaan vaikuttava suomalaisen yhteiskunnan vientituote. Työtä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden aikaansaamiseksi on vielä paljon. Ilolla eteenpäin!
Lopetan kirjoitukseni, kuten sen aloitin, Eino Leinon sanoihin:
”Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.”
– Eino Leino: Hymyilevä Apollo
Minut löytää LinkedInistä ja Facebookista. Nettisivuni: petterikyllonen.fi/