Helsingin Ekonomien värikäs vuoden 2018 syyskokous herätti vuoden 2019 Uudenvuodenpäivänä näppäimistön ääreen pohtimaan, mitä on demokratia ja mitä on välitön tai edustuksellinen demokratia. Syyskokouksessa käytiin kovaa keskustelua kahdesta asiasta: 1) kuka voi olla yhdistyksen jäsen ja 2) millaista demokratian muotoa yhdistyksessä käytetään. Lisäksi on nostettava esille 3) keskustelun taso ja tapa itse kokouksessa.
Pohdin ensimmäiseksi tuota demokratianäkökulmaa. Kokouksessa oli paikalla noin 70 yhdistyksen noin 17000 jäsenestä, jolloin äänestysprosentiksi muodostui 0,41 prosenttia. Prosenttilaskun tulos osoittaa, ettei Helsingin Ekonomien ylimmän päättävän elimen, yhdistyksen kokouksen välitön demokratia käytännöllisesti katsoen lainkaan toimi. Kokouksessa argumentoitiin kuitenkin vahvasti, että jäsenistön tahto tulee parhaiten esiin välittömän demokratian metodein. Väite pitää paikkansa, jos tarkastellaan kokouksessa paikalla olleita, mutta vaikeata on prosenttilaskutaitoisen, joita ekonomitkin keskimäärin ovat, perustella että väite pitäisi kokonaisuuden näkökulmasta ollenkaan paikkaansa.
Itse asiassa tuo kokous osoitti kirkkaasti edustuksellisen demokratian tarpeen, jotta jäsenistön laajempi näkemys tulee huomioon otetuksi. Helsingin Ekonomien tapauksessa puhutaan siitä, että jäseniä on pienen kaupungin verran (30.4.2018 tilanteessa samankokoiset kaupungit ovat Forssa (17 119 asukasta) ja Akaa (16 779 asukasta) ), mutta hallintorakenne on kuin puulaakijalkapallojoukkueen. Kaupunkien tehtävät toki ovat erilaiset, joten rakennetta syntyy käytännön pakosta, mutta jotain siitä jää senkin jälkeen opittavaksi.
Omalla työpaikallani on käyty parikin kertaa sähköiset eläkekassan edustajiston vaalit, jossa äänioikeutettuja oli runsaat 12000 ja äänestysaktiivisuus 30 % luokkaa. Jos Helsingin Ekonomeissa saadaan äänestysvilkkaudeksi 10 % on 1700 jäsentä ottanut kantaa siihen kuka hänen asioitaan yhdistyksessä hoitaa. Jos miettii kuinka monta eri jäsentä Helsingin Ekonomien järjestämissä tilaisuuksissa vuoden aikana käy (noin 2500), voisi äänestysprosentti kivuta helposti 15 prosentin tasolle. Toki se informointia ja kampanjointia vaatii. Miksei sitten yhdistyksen hallitusta valita sähköisen äänestyksen perusteella. Suomen lainsäädäntö ei mahdollista hallituksen valintaa sähköisesti, mutta mahdollistaa valtuuston valinnan sähköisellä tai posti- tms. äänestyksellä. Hallituksen suoravalinta ei siis mene Patentti- ja rekisterihallituksessa läpi. Turha siis sitä haikailla.
Kokouksen keskustelussa nousi kyllä esille varteenotettavia lisäysehdotuksia ja siksikin oli hyvä, että asia palasi uuden hallituksen valmisteluun.
Kokous osoitti myös, että on tarpeen olla huolissaan paitsi yhdistysdemokratiasta niin myös tavasta keskustella. Kun käytiin keskustelua siitä kuka voi olla yhdistyksen jäsen, nähtiin vahva kuilu nykyaikaisen työelämän ja ”jo muinaiset roomalaiset”-idealismin välillä. Suomen Ekonomeissa koulutuspolitiikan ammattilaiset ovat yhteistyössä koulutuspoliittisen toimikunnan kanssa päätyneet laajentamaan jäsenkriteerejä ja linjaus on Suomen Ekonomien liittokokouksessa hyväksytty. Ekonomi-idealismin näkökulmasta meidän tulisi ilmeisesti rajautua pelkästään kauppatieteellisistä yksiköistä valmistuneisiin, kun niin on aina ollut. Nykyaikainen yliopisto- ja työelämä puhuu ihan muuta. Aiemmin puhtaissa ekonomitöissä on nykyään paljon taloustieteen, tuotantotalouden ja jopa matematiikan maistereita. Helsinkiläiset yliopistot (HY, Aalto ja Hanken) ovat perustaneet yhteisen taloustieteellisen huippuyksikön ja on käsittääkseni vielä täysin epävarmaa minkä tutkinnon ko. huippuyksikön maisteri- tai tohtoriohjelmasta valmistuva, alun perin kauppatieteiden kandidaatti saa. Ja onko sillä loppujen lopuksi väliäkään, jos taloustiedettä kauppakorkean taloustieteen kandiohjelmassa opiskellut valmistuisikin Helsingin Yliopiston taloustieteen huippuyksiköstä valtiotieteiden maisteriksi. Kunhan meidän jäsenkriteerimme ovat kunnossa! Kauppatieteellisiin maisteriohjelmiin tulee myös monia muun kandidaatin tai ammattikorkeakoulun tutkinnon pohjalta opiskelijoita ja taas ovat jäsenkriteerit keskeisiä!
Kolmas asia kokouksessa oli keskustelun tyyli ja taso, jossa oman erinomaisuuden tai omien mielipiteiden jyrääminen meni mauttomuuksiin asti. Osa jopa poistui kokouksesta, kun sai oman asiansa runnottua läpi. Kokouksessa oli nimittäin muitakin keskeisiä asioita kuin jäsenkriteerien ajantasaistaminen ja valtuustomalliin siirtyminen: esimerkiksi toimintasuunnitelma ja talousarvio, jotka hyväksyttiin liki keskusteluitta.
Esa Vilhonen