Teksti: Lippo Suominen, päästrategi, S-pankki ja FIM Varainhoito
Meille useimmille sana ”korko” luo negatiivisen mielleyhtymän. Suomalaiset ovat asuntolainakansaa, ja kun on korvia myöten veloissa, jokainen haluaisi toki maksaa korkoja mahdollisimman vähän. Minullakin on asuntolainaa ihan omiin tarpeisiin, ja viime vuodet ovat olleet perheen kukkarolle yhtä juhlaa, kun asuntolainamenot on painettu olemattomiin.
Korko ei kuitenkaan ole pelkkä asumisen kuukausittainen menoerä, vaan se kertoo paljosta muustakin. Pitää aina muistaa, että korossakin on kaksi osapuolta, kun yksi maksaa, toinen saa. Missä velallinen voittaa, sijoittaja häviää. Lisäksi korko on talouden kuumemittari ja sen yhteys talouteen on kaksipuolinen: korko vaikuttaa talouteen, mutta myös talous vaikuttaa korkoon. Siten supermatalat korot, joihin olemme saaneet viime vuosina tottua, eivät ole vain hyvä asia.
Aina vain alempia korkoja
Korko on rahan hinta, jonka kautta keskuspankki voi ohjata talouden vauhtia. Kun talous tökkii, keskuspankki painaa korot alas, jotta tulevaa kulutusta aikaistettaisiin ja investoitaisiin entistä enemmän, kun sen voi tehdä aiempaa halvemmalla. Kun talous puolestaan kasvaa omalla painollaan, voidaan korkoja nostaa. Korkoja nostetaan toisaalta sitä varten, että halvan rahan tekohengitystä ei enää tarvita, ja toisaalta myös siksi, että korkeammat korot estävät ylilyöntejä. Jos raha on liian kauan liian halpaa, nousevat velkataakat liian isoiksi ja talous ylikuumenee, kun tarjonta ei enää pysy kysynnän perässä. Korkeammat korot jarruttavat vähitellen talouskasvua.
Korot ovat laskeneet jo pitkään maailmalla samalla, kun velkataakka on kasvanut. Talous ei pärjää ilman velkaantumista. Kerta kerralta korot on pitänyt painaa entistä alemmaksi,
jotta niillä saataisiin uutta vauhtia kasvuun. Finanssikriisin jälkeen on menty aivan uusille tasoille, kun keskuspankkikorot on painettu nollaan tai sen allekin, ja samalla keskuspankit ovat ostaneet lainoja, jotta pitkiäkin korkoja saataisiin painettua alas. Velkaelvytys onkin toiminut, ja talous on saatu käännettyä parempaan suuntaan.
Talouden lähtiessä vetämään myös korkojen tulisi nousta heijastellen talouden parempaa tilannetta. Keskuspankkien pitäisi siirtyä elvytyksestä korkojen normalisointiin ja lopulta kiristykseen, kun talous alkaa ylikuumentua. Yhdysvalloissa korkoja onkin nostettu jo yhdeksän kertaa ja lainojen ostoista on siirrytty lainojen vähentämiseen. Korkotaso on saatu hivutettua 2,5–3 prosentin paikkeille. Nykymaailmassa kuitenkin jo tämäkin taso aletaan nähdä rasitteena taloudelle. Euroalueella tilanne on vielä heikompi. Talouden suhdannehuippu on jo ohitettu ja on käännytty hitaampaan kasvuun, mutta Euroopan keskuspankin (EKP) ohjauskorko on yhä nollassa.
Korot ja osakkeet liikkuvat yleensä samaan suuntaan
Korkotaso heijastelee sitä, millaiseen kasvuun jatkossa uskotaan, joten supermatala korkotaso kertoo, että talouden tulevaisuuden odotukset ovat heikot. Usein ajatellaan, että korkojen nousu tappaa talouskasvun ja osakkeiden nousun. Totuus on kuitenkin, että paljon useammin talous ohjaa korkoja kuin toisinpäin. Kun talous porskuttaa, korot kohoavat ja samaan aikaan osakkeet nousevat. Tällöin korkojen nousu on kuin kaasujalan höllentämistä, ettei taloudessa mennä liian kovaa. Vasta kun inflaatio uhkaa karata käsistä ja keskuspankki joutuu kiristämään politiikkaansa kasvua hidastaakseen, muodostuu korkojen nousu oikeaksi ongelmaksi markkinoille. Tällöin osakkeetkin kääntyvät alamäkeen.
Jos katsotaan tämänkin kertaista osakemarkkinoiden kehitystä eri alueilla, nähdään, että USA on ollut ylivertainen euroalueeseen verrattuna. Samaan aikaan USA:ssa myös korot ovat nousseet, toisin kuin Euroopassa. Osakesijoittajana täytyykin toivoa korkojen nousua. Ei siksi, että korkeammat korot olisivat hyvä asia osakkeille, vaan siksi, että korkeammat korot kertovat talouden vahvuudesta, joka on hyvä myös osakkeille.
Keskuspankin keinot vähissä
Korkojen supermatalana pysyminen on ongelma tulevaisuutta ajatellen. Jos suhdanteen huipulla kynnetään miinuksella, mitä on tehtävissä sitten, kun näkymät heikkenevät? Korko on ollut keskuspankkien työkalu, jolla on voitu parantaa talouden heikkoutta. Seuraavan kerran, kun potilas alkaa köhiä, parannuskeinoja on vaikea löytää, jos lääkeannokset ovat jo tapissa. Toki keskuspankit ovat osoittaneet, että ne osaavat vetää uusia keinoja hatustaan, mutta vähitellen eväät alkavat olla vähissä. Tämä lisää riskiä, että seuraava alamäki on toivottua jyrkempi, jos talouden tilaa helpottavaa tukea ei ole saatavissa. Jos korot eivät ole koskaan korkeampia, eivät ne voi tarvittaessa olla myöskään matalampia.
Osakemarkkinoilla keskuspankkien superelvytystä on syytetty kurssien vahvasta noususta. Varmasti sillä onkin ollut iso merkitys markkinoiden vetoon sekä taloutta elvyttävän että rahamäärää lisäävän vaikutuksen kautta. Yhä enemmän rahaa on etsinyt kotia, ja sitä on päätynyt osakkeisiinkin. Yhtenä syynä osakkeiden ostolle on ollut vaihtoehtojen puute, koska koroista ei ainakaan saa tuottoa. Tämä pitää paikkansa, mutta on erittäin huono peruste osakkeiden ostolle. Osakkeita pitää ostaa siksi, että osakkeilla on hyvät näkymät, eikä siksi, että muualla on huonot näkymät. Sijoittajana toivoisinkin, että minulla olisi vaihtoehtoja. Elämä olisi helpompaa, jos matalan riskin sijoituksistakin saisi edes kohtuullista tuottoa.
Uusi normaali
Samaan aikaan, kun toivon terveempää taloutta ja sitä kautta korkeampia korkoja, en usko, että tulemme saamaan niitä ihan heti. Maailma, ja varsinkin euroalue, on edelleenkin matalista koroista riippuvainen, joten keskuspankin kädet ovat sidotut. Matalat korot ovat uusi normaali ja niiden kanssa meidän on elettävä, halusimme sitä tai emme. Sijoittajalle se tarkoittaa jatkossakin erittäin vaisuja tuottoja korkosijoituksista, ja toisaalta, jos se enteilee matalaa talouskasvua, eivät osaketuototkaan ole jatkossa päätä huimaavia.
Helsingin Ekonomit on kartuttanut vuosikymmeniä sijoitusvarallisuuttaan. Helsingin Ekonomien salkunhoitajina toimivat FIM sekä Seligson & Co. Salkunhoitoyhteistyö näkyy jäsenille mm. jäsenlehden artikkelien sekä neljännesvuosittain järjestettävien sijoittajaklubien kautta.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Helsingin Ekonomien lehdessä 1/2019 sivuilla 14-15.