Kirjoittaja: Juha Voipio, Helsingin Ekonomien hallituksen jäsen
Kuvat sitseiltä: Jori Hurula, Nuorten Ekonomien puheenjohtaja
Tätä tekstiä kirjoittaessani KTM-opintojeni ja niin sanotun opiskelijaelämäni päättymisestä on kulunut tuhat seitsemänsataaviisikymmentäkuusi päivää. Luku on vain arvio, sillä laskelmani ei huomioi kellonaikaa, jona vastaanotin tutkintotodistukseni.
Todistuksen, joka päätti yhden merkittävän luvun tarinastani, ja jonka tarkkaan harkittujen fonttivalintojen ja sääntömääräisen sisällön taakse kätkeytyy lukematon määrä oppimista, kokemuksia, ylä- ja alamäkiä, jaettuja hetkiä rakkaiksi ystäviksi muodostuneiden kanssaopiskelijoiden kanssa sekä niin paljon muuta, että tuntuu absurdilta ajatella miten niin vaiherikas jakso elämästäni kulminoitui ruusun kera ojennettuun komeakantiseen paperinivaskaan.
Kiitollisuuteni kaikkea kauppakorkeakoulussa kokemaani kohtaan oli myös osasyy siihen, miksi valmistumiseni jälkeen hakeuduin mukaan Helsingin Ekonomien toimintaan: muutaman tutun alumnin rohkaisemana päädyin hakemaan Nuoret Ekonomit -kerhon johtokuntaan, josta tieni vei kolme vuotta myöhemmin jäsenyhdistyksemme hallitukseen. Tavoitteeni on yhä sama, kuin viisi vuotta sitten aloittaessani luottamushenkilönä: antaa takaisin kylteri- ja ekonomiyhteisölle, joka on antanut minulle niin paljon.
Huhtikuun 13. päivä, orastavan keväinen lauantai, johti ajatukseni jälleen opiskeluaikoihini. Käpylän työväentalon juhlasali oli täynnä alumneja ja viittä vaille valmiita ekonomeja, sillä meneillään oli Boomin, Enklaavin, Finanssin ja Pörssin yhdessä järjestämät alumnien vappusitsit. Suomen Ekonomit sekä jäsenyhdistyksemme toimivat tilaisuuden yhteistyökumppaneina, minkä vuoksi myös allekirjoittanut istui sitsikansan keskuudessa laulukirja povitaskussaan ja snapsilasi edessään.
Tunteista, demografiasta sekä yhdessä hukatusta ajasta
Erinomaisesti järjestetty ilta tarjosi aimo annoksen opiskelumuistoja tulvivia puheenvuoroja, tuttuja ja tuntemattomia sitsilauluja, hyvät tarjoilut ja vielä parempaa seuraa.
Päällimmäiseksi mieleeni jäivät kuitenkin ne lukuisat kiitospuheenvuorot siitä, että sitsien oli ylipäänsä onnistuttu järjestämää. Ympäri Suomea opiskelleet kanssalaulajat ja -laulattajat olivat, usein jo opintojensa aikana, muuttaneet pääosin pääkaupunkiseudulle, joten yhteys alma materin ja oman ainejärjestön paikalliseen alumnitoimintaan oli osittain katkennut. Vappusitsit tarjosivat kauan kaivatun tilaisuuden tuoda nämä ystävät vuosien ja kylterijärjestöjen takaa jälleen yhteen.
Alumnien vappusitsit -tapahtuma sai syntynsä muutaman aktiivisen alumnin aloitteesta, mikä tarjoaa Helsingin Ekonomeille oivan oppitunnin: aidosti jäsenlähtöinen toiminta perustuu jäsenen ideoiden mahdollistamiseen, ei niinkään palveluntarjoajan valistuneisiin arvauksiin siitä, millainen sisältö asiakkaan tarpeet tänään täyttäisi. Erästä ajattelijaa lainatakseni, Helsingin Ekonomien on aika muuttua “määrittäjästä mahdollistajaksi”. Lisäksi, näin Nuoret Ekonomit -kerhon alumnina, oli myös hienoa nähdä, että kerhon nykyinen puheenjohtaja Jori Hurula, oli mukana tapahtuman taustavoimissa tekemässä hyvää työtä ekonomiyhteisömme kehittämiseksi. Chapeau, sir.
Alumnien vappusitsit tarjosivat myös esimakua oman yhteisömme demografian kehityksestä: yhä useampi tuore Helsingin Ekonomien jäsen on muuttanut pääkaupunkiseudulle muualta Suomesta. Yhä useampi tuore Helsingin Ekonomien jäsen on opiskellut kauppatieteitä pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Uusien jäsentemme puolesta toivon, että toimintamme monissa muodoissaan tarjoaa hyvä alustan nykyisten verkostojen ja yhteisöjen vaalimiselle, sekä uusien luomiselle. Helsingin Ekonomien puolesta toivon, että osaamme hyödyntää nämä uudet ideat, vaikutteet ja näkökulmat, jotka uudet jäsenemme tarjoavat. Olkiluoto 3:sta ei rakennettu vuosikymmenessä, eikä Helsingin Ekonomeja vuosisadassa. Toimintamme tulee jatkossakin elää ja hengittää jäsentemme mukana.
Näin lopuksi, kiitos vielä sitsivieraille ja järjestäjätahojen edustajille, opinahjoon ja laulutaitoon katsomatta. Alumnisitsit olivat hyvä muistutus siitä, että aidon tunnesiteen muodostaminen yhteisöön vaatii muutakin, kuin luentoja, pänttäämistä ja tenttejä, se vaatii myös yhdessä hukkaan heitettyä aikaa, joka usein johtaa juuri niihin kultaisimpiin muistoihin. Minun Helsingin Ekonomit on jatkossakin mukana vaalimassa näitä muistoja ja luomassa tukkukaupalla uusia. Siispä, olit sitten alumni Helsingin leveimmän kadun varrelta tai vaikkapa Mansesta, toivotan sinut lämpimästi mukaan toimintaamme, kokemaan tai tekemään!
Lue muita Ekonomivirran kirjoituksia tästä